Mrauk-Un kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mrauk-U
1433–1784
Pääkaupunki Mrauk-U
Uskonnot buddhalaisuus
Edeltäjä Bengalin sulttaanikunta
Seuraaja Konbaung-dynastia

Mrauk-Un kuningaskunta oli Arakanin alueella nykyisessä Myanmarissa sijainnut valtakunta, joka laajimmillaan käsitti osia myös esimerkiksi Bangladeshista ja hallitsi Bengalinlahden kauppaa portugalilaisten neuvonantajien avulla rakennetun laivaston kanssa. Kuningaskuntaa hallitsivat buddhalaiset hallitsijat. Ensimmäisen kuninkaan valtakausi alkoi vuonna 1433 ja lopulta valtakunta liitettiin Konbaung-dynastian maihin vuonna 1784.

Kuningaskunnan keskus oli sen nimen mukaisesti Mrauk-Un kaupunki. Mrauk-U siajitsee Myanmariin eli Burmaan kuuluvan Arakanin pohjoisosassa Kaladanjoen varrella. Alueen nykyinen keskus Sittwe sijaitsee siitä melko kaukana.[1] Laajimmilaan valtakunta käsitti alueita nykyisestä Dhakasta Bangladeshissa Mawlamyinen kaupunkiin Myanmarissa.[2]

Shittaungin temppeli.

Vuonna 1433 perustetun Mrauk-Unin valtakunnan ensimmäinen kuningas oli Min Saw Mun. Min Saw Mun oli kuitenkin vielä vasallisuhteessa islamilaiseen Gaurin sulttaaniin Bengalissa. Vasallisuhde kesti satakunta vuotta. Monilla sen hallitsijoilla oli suhteen takia myös islamilaiset nimet[1] vaikkakin kuninkaat olivat uskonnoltaan buddhalaisia[2]. Baw Sa Prunin eli Kalimah Šahin sanotaan vallanneen nykyisen Chittagongin alueen.[1]

Kuningaskunnan loistakusi ajoittui 1500-luvun puolivälille. Vuosina 1531–1553 hallinnut Min Bin palkkasi neuvonantajia Portugalista. Neuvonantajien avulla rakennettiin suuri kauppalaivasto[1], jonka avulla kuningaskunta hallitsi Bengalinlahtea[2] ja kävi kauppaa nykyisen Burman sisämaahan päin. Min Bin pystyi hyödyntämään myös Bengalin alueen hallitsijoiden sisäistä heikkoutta ja valtasi alueita sen itäosista. Bengalin itäosista kerättiin veroja Mrauk-Un vasallille Chittagongissa aina vuoteen 1666 saakka.[1] Hänen valtakaudellaan rakennettiin Shittaungin temppeli.[2]

Mahamunibuddhapatsas.

Valtakunnan leviäminen suunatui myös kohti itää. Pegu vallattiin vuonna 1595. Valtaamansa alueen johtoon Mrauk-Un halltisijat asettivat portugalilaisen Filipe de Briton, joka teloitettiin tämän yritettyä muodostaa omaa valtakuntaansa alueelle. Portugalilaiset lähtivät Arakanista ja keskittyivät sittemmin idempiin alueisiin. Portugalilaisten jälkeen alueella liikkui joitakin hollantilaisia, jotka valmistuttivat esimerkiksi alueen ensimmäiset kartat ja kuvaukset Mrauk-Usta vuonna 1676.[1]

Valtakunnan loistakautta seurasi sen pieneneminen. 1600-luvun puolivälissä Intian Suurmogulien Šah Jahanin poika kruununtavoittelija Šah Šuja oli paennut Mrauk-Uhun, josta hän sai turvapaikan hallitsijalta. Suurmogulit kostivat turvapaikan antamisen sotaretkellä Mrauk-Ua vastaan. Aikanaan Bengalissa ja Pegussa vallatut alueet menetettiin ja kuningaskunnan haltuun jäivät vain alueet pääkaupungin ympärillä. Lopullisen romahduksen aiheuttajat saapuivat idästä. Keski-Burmassa uudeksi voimatekijäksi oli noussut Avan kuningaskunta, jonka joukot valtasivat Mrauk-Un vuonna 1784. Kuningaskunnan symboli Mahamunibuddhapatsas[1] ja hallitsijaperhe vietiin valloittajien mukana Amarapuraan.[2]

Monet arakanilaiset pakenivat tuolloin brittien hallitsemaan Intiaan.[1] Samalla arakanilaiset jatkoivat entisen kuningaskunnan alueella vastarintaa burmalaisia vastaan.[2] Avan levittäytyessä edelleen kohti länttä se kohtasi brittien hallitsemat alueet, jolle se kärsi tappion ensimmäisessä anglo–burmalaisessa sodassa vuonna 1826. Britit liittivät sodan jälkeen Mrauk-Un muun Arakanin mukana itseensä.[1]

  1. a b c d e f g h i Marja-Leena Heikkilä-Horn: ”Mrauk-U”, Kaakkois-Aasian historia. Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-605-1
  2. a b c d e f Donald M. Seekins: Historical dictionary of Burma (Myanmar), s. 78-79, 405. Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-5476-5 (englanniksi)