Mehmed V

Mehmed V (turk. Mehmed V Reşad tai Reşat Mehmet; 2. marraskuuta 1844 – 3. heinäkuuta 1918) oli 35. Ottomaanien sulttaani. Hän oli sulttaani Abdul Mejidin poika. Kuten useat potentiaaliset kruununperilliset, hänet oli suljettu 30 vuodeksi palatsin haaremeihin. Yhdeksän vuotta niistä hän vietti täysin yksin. Sinä aikana hän opiskeli vanhaa Persian tyylistä runoutta ja oli kehuttu runoilija.

Nuorturkkilaiset asettivat hänet valtaan huhtikuun 27. päivänä 1909^[1], mutta hänellä ei ollut poliittista valtaa. Hän oli kouluja käynyt herrasmies, mutta ei kovin voimakastahtoinen poliitikkona. Varsinaiset päätökset tekivät useat ottomaanien hallituksen jäsenet ja viimein, ensimmäisen maailmansodan aikana, kolme paššaa: Enver pašša, Talat pašša, ja Djemal pašša. Mehmed V vastusti liittoutumista Saksan kanssa 1914, mutta Enver paššan johdolla valtakunta osallistui sotaan Keskusvaltojen puolella. Tällöin Mehmed V kutsui Jihadin, muslimien pyhän puolustussodan kaikkia liittoutuneiden maita vastaan. Suurin osa osmanien alaisuudessa olleista arabimaista säilyi uskollisena isäntämaalleen, mutta niiden taistelulla ei ollut suurta merkitystä sodankäyntiin. Tätä lukuun ottamatta Mehmed V ei juuri osallistunut Osmanien valtakunnan sodanajan politiikkaan.^[2]

Mehmed V kuoli heinäkuun kolmantena päivänä 1918, 73 vuoden iässä, vain neljä kuukautta ennen kuin keskusvallat antautuivat ensimmäisessä maailmansodassa. Osmanien valtakunta oli jo ajautumassa loppuaan kohden, mutta Mehmed V ei ehtinyt nähdä sen lopullista hajoamista.^[2]

• Pyhän Tapanin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1914)^[3]
• Karađorđen tähden ritarikunta (Jugosvlavian kuningaskunta)^[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mehmed V Wikimedia Commonsissa