Markiesje
| Markiesje | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä |
Suomessa 21[1] Alankomaissa 1 200 |
| Rodun syntyaika | 1980-luku |
| Alkuperäinen käyttö | seurakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Muita nimityksiä | Hollandse Tuliphond, Dutch Tulip Hound |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu SKL: ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 9 Mannermaiset kääpiöspanielit ja vastaavat rodut #924[1] |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 9–10 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 34–39 cm narttu 32–37 cm |
| Väritys | musta |
Markiesje, myös hollannintulppaanikoira (holl. Hollandse tuliphond), on alankomaalainen koirarotu. Rotu on spanielityyppinen hyvin pieni seurakoira. Markiesje on melko harvinainen rotu, eikä sitä oikeastaan tavata Alankomaiden ulkopuolella. Kotimaassaan sen populaatio vuonna 2007 oli 1 200 yksilöä.[2] Rodun harvinaisuudesta huolimatta Tapio Eerola arvelee, että siitä tulee tulevaisuudessa hyvinkin suosittu.[3]
Ulkomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Markiesje luokitellaan kääpiöspanieleihin, mutta sillä ei kuitenkaan tule olla dwarfismiin viittaavia piirteitä. Sitä kuvaillaan elegantiksi, hienorakenteiseksi ja rungoltaan suorakaiteen muotoiseksi. Silkkisessä ja kiiltävässä karvapeitteessä on runsaat hapsut.[4] Ainoa hyväksytty väritys on musta, jossa kuitenkin sallitaan pienet valkoiset merkit rintakehässä, käpälissä ja hännänpäässä.[5] Säkäkorkeus vaihtelee uroksella 34–39 cm (ihanne 37 cm) ja nartulla 32–37 cm (ihanne 35 cm) välillä.[6] Paino on sukupuolta tarkemmin määrittämättä noin 9–10 kg.[7]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyypillinen markiesje on rauhallinen, ystävällinen, tasapainoinen ja älykäs. Sen ei koskaan tule olla arka, hermostunut tai ärhentelevä, eikä se saa suhtautua vieraisiin pelokkaasti. Sitä kuitenkin kuvaillaan tarpeen vaatiessa hyväksi vahtikoiraksi.[4]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo 1600- ja 1700-luvuilla Alankomaissa tunnettiin paikallinen spioen-tyyppinen (spanielimainen) koira, joka kuvattiin usein senaikaisissa maalauksissa. Sitä pidetään nykyisen rodun kantamuotona.[4] Desmond Morriksen mukaan markiesje olisi syntynyt mannermaisen kääpiöspanielin, bretonin ja kääpiövillakoiran välisistä risteytyksistä.[7]
Markiesjea on tavattu nykyisessä muodossaan joskus 1980-luvulla, mutta rotu alkoi uhkaavasti hävitä ja sitä alettiin elvyttää papillonin avulla[2], mikä näkyy selvästi sen ulkomuodossa. Vuonna 1999 se saatiin viimein vakiinnutettua rotutyypiltään[2] ja Hollannin Kennelliitto hyväksyi sen virallisesti alankomaalaiseksi roduksi. Se on kotimaassaankin melko harvinainen virallisesta tunnustuksesta huolimatta, eikä se ole vielä FCI:n hyväksymä. Suomeen tuotiin ensimmäinen markiesje 2016 ja toinen 2017.[8] Vuonna 2019 rotu saavutti Suomessa Kennelliiton virallisen hyväksynnän.[6] Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi alkuvuodesta 2022.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Markiesje. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 30.9.2021.
- ↑ a b c Domestic Animal Diversity Information System. Viitattu 1.3.2013.
- ↑ Eerola, Tapio. Pitkät rotutrendit: Nousussa labradori, hirvikoirat ja paimenet. Koiramme-juttuarkisto, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.9.2021.
- ↑ a b c Markiesje (Arkistoitu – Internet Archive). Nederlandse hondenrassen. Viitattu 11.1.2014.
- ↑ Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 74. Kosmos: Stuttgart.
- ↑ a b Rotumääritelmä: Markiesje. Suomen Kennelliitto: 24.10.2019.
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 312. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Markiesje Fu tuli Suomeen. Featherfox, Blogger: 9.8.2017. Haettu 27.1.2019.
- ↑ Markiesje: Pentueet. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 11.3.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Markiesje Wikimedia Commonsissa
