Manco Cápac

Manco Cápac (ketšuaksi Manqo Qhapaq ’loistava perustaja’) oli inkojen mytologiassa Cuzcon kuningaskunnan myyttinen ensimmäinen kuningas (Cápac, sotaherra).^[1]

Inkojen varhaisvaiheista kertovat tarinat ovat enemmän mytologiaa kuin todellisiin tapahtumiin pohjautuvaa historiaa. Tarinoiden päätarkoitus on pyrkiä osoittamaan inkojen johtoaseman oikeutus ja hallitsijoiden jumalallinen syntyperä. Ei tiedetä varmasti, millainen Manco Cápac oli tai oliko häntä ollenkaan olemassa.^[2] Perimätiedon mukaan hän saattoi hallita noin vuosina 1198–1228.^[3]

Andien vuoristoseutujen myyteissä kansojen esi-isät nousivat esiin maassa olevista onkaloista. Tarujen mukaan Manco Cápac, hänen kolme veljeään ja neljä sisartaan ilmestyivät Cuzcosta etelään sijaitsevan Paqari-tampun keskimmäisestä luolasta. Kahdesta viereisestä luolasta nousi muita ihmisiä, yhteensä kymmenen ryhmää, ja Manco Cápac sisaruksineen johti heidät vuosia kestävälle matkalle. He saapuivat lopulta Cuzcoon ja alistivat seudun asukkaat. Manco Cápac kohosi päälliköksi, hallitsi pitkään, otti käyttöön lait ja lopetti ihmisuhrauksen. Hän nai siskonsa Ocllon ja sai pojan Rocan, josta tuli seuraava Sapa Inca.^[1]

Toisen myytin mukaan jumala Viracocha loi Manco Cápacin ja Mama Ocllon Titicacajärvellä. Pariskunnalla oli jumalallinen tehtävä: kulkea pohjoiseen ja asettua mihin kultainen sauva uppoaa. He kävivät useissa paikoissa ja saapuivat lopulta Cuzcoon. Siellä sauva upposi maahan. He asettuivat sinne, Manco Cápac opetti miehiä muokkaamaan maata, rakentamaan kanavia ja järjestämään asioita. Mama Ocllo opetti naisia kutomaan, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan lapsista. He toivat mukanaan rauhan, kulttuurin, taiteet ja auringonjumala Intin, joka tarjosi kansalle lämpöä ja voimaa.^[3]

Myyteissä Manco Cápac oli auringon jumala Intin poika ja Pachacamacin veli. Häntä itseään palvottiin tulen ja auringon jumalana.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manco Cápac Wikimedia Commonsissa