Monacon Grand Prix 1978

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix 1978
5 osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1978.
Päivämäärä 7. heinäkuuta 1978
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi katurata
Radan pituus 3,340 km
Kilpailun pituus 78 kierrosta, 260,520 km
Paalupaikka
Kuljettaja Argentiina Carlos Reutemann
(Ferrari)
Paaluaika 1.28,34
Palkintokoroke
Voittaja Ranska Patrick Depailler
(Tyrrell)
Toinen Itävalta Niki Lauda
(Brabham)
Kolmas Etelä-Afrikka Jody Scheckter
(Wolf-Ford)
Nopein kierros
Kuljettaja Itävalta Niki Lauda
(Brabham)
Kierrosaika 1.28,65 (kierroksella 72)

Vuoden 1978 Formula 1:n Monacon Grand Prix järjestettiin 7. heinäkuuta 1978 Circuit de Monacon katuradalla. Kilpailun voitti ranskalainen Patrick Depailler, jolle voitto oli uran ensimmäinen.[1] Suomessa Monacon kilpailu nähtiin televisioituna TV2:ssa.[2]

Lopputulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Aika-ajo Pisteet
1 4 Ranska Patrick Depailler Tyrrell-Ford 75 1.55.14,66 5 9
2 1 Itävalta Niki Lauda Brabham-Alfa Romeo 75 + 22,45 3 6
3 20 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Wolf-Ford 75 + 32,29 9 4
4 2 Iso-Britannia John Watson Brabham-Alfa Romeo 75 + 33,53 2 3
5 3 Ranska Didier Pironi Tyrrell-Ford 75 + 1.08,06 13 2
6 35 Italia Riccardo Patrese Arrows-Ford 75 + 1.08,77 14 1
7 8 Ranska Patrick Tambay McLaren-Ford 74 + 1 Kierros 11
8 11 Argentiina Carlos Reutemann Ferrari 74 + 1 Kierros 1
9 14 Brasilia Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Ford-Ford 74 + 1 Kierros 20
10 15 Ranska Jean-Pierre Jabouille Renault 71 + 4 Kierrosta 12
11 5 Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford 69 + 6 Kierrosta 4
Kesk. 12 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari 62 Onnettomuus 8
Kesk. 6 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford 56 Vaihdelaatikko 7
Kesk. 7 Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford 43 Ohjaus 6
Kesk. 36 Länsi-Saksa Rolf Stommelen Arrows-Ford 38 Huonovointisuus 19
Kesk. 27 Australia Alan Jones Williams-Ford 29 Öljyvuoto 10
Kesk. 22 Belgia Jacky Ickx Ensign-Ford 27 Jarrut 16
Kesk. 16 Länsi-Saksa Hans Joachim Stuck Shadow-Ford 24 Onnettomuus 17
Kesk. 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Matra 13 Vaihdelaatikko 15
Kesk. 18 Iso-Britannia Rupert Keegan Surtees-Ford 8 Välitykset 18
DNQ 9 Länsi-Saksa Jochen Mass ATS-Ford
DNQ 17 Sveitsi Clay Regazzoni Shadow-Ford
DNQ 10 Ranska Jean-Pierre Jarier ATS-Ford
DNQ 19 Italia Vittorio Brambilla Surtees-Ford
DNPQ 32 Suomi Keke Rosberg Theodore-Ford
DNPQ 24 Irlanti Derek Daly Hesketh-Ford
DNPQ 31 Ranska René Arnoux Martini-Ford
DNPQ 25 Meksiko Hector Rebaque Lotus-Ford
DNPQ 30 Yhdysvallat Brett Lunger McLaren-Ford
DNPQ 37 Italia Arturo Merzario Merzario-Ford
Lähde:[3]
  1. Depailler finally wins to take championship lead ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  2. Eronen, Jukka: Videokokoelma: FORMULA 1 Videomuseo. Viitattu 6.2.2022.
  3. Arkistoitu kopio koti.mbnet.fi. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.7.2014.