Mochi

Mochi (jap. 餅, もち) on japanilainen riisikakku, joka tehdään mochigomesta, lyhytjyväisestä japonica-tahmariisistä. Riisi nuijitaan tahnaksi ja muotoillaan halutunlaiseksi. Japanissa se perinteisesti tehdään seremoniassa nimeltä mochitsuki.^[1] Vaikka mochia syödään ympäri vuoden, se kuuluu perinteisesti uuteenvuoteen, jolloin sitä myydään ja syödään paljon. Taiwanissa mochia kutsutaan nimellä môa-chî (kiin. 麻糬 tai 𫃎糬).

Mochi koostuu polysakkarideista, lipideistä, valkuaisaineista ja vedestä. Sillä on heterogeeninen amylopektiinin, tärkkelysjyvästen ja ilmakuplien muodostama rakenne.^[2] Mochi-riisin valkuaisainepitoisuus on vähän suurempi kuin tavallisen lyhytjyväisen riisin, josta se eroaa myös amyloosin määrässä. Siinä on häviävän vähän amyloosia, mistä johtuu mochin pehmeä, joustava koostumus.

Perinteisesti mochi valmistetaan vaivalloisella menetelmällä kokonaisista riisinjyvistä. Perinteinen valmistusseremonia Japanissa on mochitsuki:

1. Kiillotettu valkoinen riisi liotetaan yön yli ja keitetään.
2. Keitetty riisi survotaan puunuijilla (jap. kine) perinteisessä huhmaressa (usu). Kaksi ihmistä työskentelee vuorotellen, toinen survoen ja toinen kääntäen ja kastellen mochia. Heidän täytyy pysyä tahdissa, tai toinen saattaa vahingossa satuttaa toista painavalla kinellä.
3. Tahmea massa muotoillaan joksikin, useimmiten palloiksi tai kuutioiksi.

Mochi voidaan valmista myös makeasta riisijauhosta (mochiko). Jauhosta ja vedestä sekoitetaan läpinäkymätön valkoinen taikina, joka keitetään liedellä tai mikroaaltouunissa^[3] kunnes se on venyvää ja läpikuultavaa.^[4]

Mochista tehdään erilaisia perinteisiä japanilaisia wagashi- ja mochigashi-makeisia. Esimerkiksi daifuku on pehmeä, pyöreä mochi, jonka täytteenä on punapaputahnaa (an) tai valkoista paputahnaa (shiroan). Ichigodaifukussa on sen sijaan kokonainen mansikka sisällä.

Kusamochi on vihreä, marunoihin kuuluvalla yomogi-kasvilla maustettu mochi. Kusamochista tehty daifuku on nimeltään yomogidaifuku.

Mochi-jäätelössä on pieniä jäätelöpalloja mochi-kuoren sisällä. Japanissa monialayritys Lotte valmistaa sitä nimellä Yukimidaifuku, ”lumenkatselu-daifuku”.

• Oshiruko eli ozenzai on makea adsukipapukeitto, jossa on mocheja. Japanilaiset syövät sitä usein talvella lämmittääkseen itseään.
• Chikaraudon (kirjaimellisesti "voima-udon") on udon-nuudelikeitto, jonka päällä on paahdettuja mocheja.
• Zōni. Ks. uudenvuoden erikoisuudet alla.

• Kagamimochi on uudenvuoden koriste, joka perinteisesti rikotaan ja syödään rituaalissa nimeltä kagamibiraki (peilin avaaminen).
• Zōni on keitto, jossa on riisikakkuja. Sitä syödään uudenvuodenpäivänä. Mochin lisäksi siinä on kasviksia, esimerkiksi taaroa, porkkanaa, japaninyrttiputkea ja punavalkoisia kamaboko-kalakakkuja.
• Kinakomochia valmistetaan perinteisesti uudenvuodenpäivänä hyvän onnen takaamiseksi. Kinakomochi tehdään paistamalla mochi tulella, kastamalla se vedessä ja päällystämällä sokerilla ja kinakolla (soijajauholla).

• Dango on japanilainen, mochikosta (riisijauhosta) tehty myky.
• Uudempi tulokas on ”moffle”, joka on paahdetusta mochista tehty vohveli.^[5] Se valmistetaan erityisesti siihen tarkoitetulla laitteella tai tavallisella vohveliraudalla.
• Warabimochi ei ole aito mochi, vaan hyytelömäinen makeinen, joka tehdään sananjalkatärkkelyksestä ja peitetään tai upotetaan kinakoon (soijajauhoon) ja sokeriin. Se on suosittu kesäisin ja sitä myydään autoista, jotka muistuttavat länsimaiden jäätelöautoja.
• Mizu shingen mochi eli sadepisaraleivos ei myöskään ole aito riisistä valmistettu mochi, vaan kivennäisvesihyytelöleivos.

Indonesiassa makea riisikakku tunnetaan nimellä kue moci, ja se yleensä täytetään maapähkinävoilla ja päällystetään seesaminsiemenillä.

Suurehkon japanilaista alkuperää olevan vähemmistön myötä mochit ovat muun japanilaisen ruuan ohella suosittuja myös Havaijilla.^[6]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mochi Wikimedia Commonsissa