Hertsi
Hertsi (tunnus Hz) on kansainvälisen yksikköjärjestelmän, eli SI-järjestelmän, mukainen taajuuden yksikkö.[1] Yksikkö on nimetty saksalaisen fyysikon Heinrich Rudolf Hertzin mukaan tunnustukseksi hänen työstään sähkömagnetismin alalla.
Yksi hertsi tarkoittaa taajuutta, jossa jakson kesto (jaksonaika) on 1 sekunti.
Taajuuden f ja jaksonajan välillä vallitsee yhteys:
- ,
missä T on jaksonaika. Koska yhden hertsin taajuudella jaksonaika on yksi sekunti, hertsi voidaan suureyhtälöissä esittää myös muodossa
- ,
missä s on sekunti.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hertsi-nimitys alkoi vakiintua vuonna 1930, jolloin IEC otti sen käyttöön.[2] CGPM hyväksyi yksikön 30 vuotta myöhemmin SI-järjestelmän mukaiseksi yksiköksi, mutta vasta 1970-luvulla hertsi korvasi vanhan yksikön sykliä sekunnissa (engl. cycles per second, cps).
Kerrannaisyksiköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksi hertsi on käytännön mittauksissa suhteellisen pieni taajuus, joten usein yksikön mukana käytetään kerrannaisyksikköä:
| Kerroin | Nimi | Tunnus | Kerroin | Nimi | Tunnus | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 | hertsi | Hz | ||||
| 101 | dekahertsi | daHz | 10−1 | desihertsi | dHz | |
| 102 | hehtohertsi | hHz | 10−2 | senttihertsi | cHz | |
| 103 | kilohertsi | kHz | 10−3 | millihertsi | mHz | |
| 106 | megahertsi | MHz | 10−6 | mikrohertsi | μHz | |
| 109 | gigahertsi | GHz | 10−9 | nanohertsi | nHz | |
| 1012 | terahertsi | THz | 10−12 | pikohertsi | pHz | |
| 1015 | petahertsi | PHz | 10−15 | femtohertsi | fHz | |
| 1018 | eksahertsi | EHz | 10−18 | attohertsi | aHz | |
| 1021 | tsettahertsi | ZHz | 10−21 | tseptohertsi | zHz | |
| 1024 | jottahertsi | YHz | 10−24 | joktohertsi | yHz |
Tietotekniikassa käytetään usein megahertsejä (MHz, 1 000 000 hertsiä) ja gigahertsejä (GHz, 1 000 000 000 hertsiä) kuvaamaan tietokoneen komponenttien kellotaajuutta.
ULA-radiotaajuudet ilmoitetaan megahertseinä; ULA-asemien taajuudet ovat välillä 87,5–108 MHz.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 11.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ http://qualitydigest.com/IQedit/QDarticle_text.lasso?articleid=11767&-session=ACCESS:42F941D402d571FEB8HYlqS3E637