Kesäyön unelma
Kesäyön unelma (A Midsummer Night’s Dream), myös Kesäyön uni ja Juhannusyön uni, on William Shakespearen noin vuosina 1595–1596 kirjoittama komedia.
Näytelmä sijoittuu antiikin Kreikkaan, joskin tapahtumaympäristö muistuttaa paljon Shakespearen aikaista Englantia. Tapahtumat kattavat neljän päivän ajanjakson juuri ennen toukokuun ensimmäistä päivää, joka oli Englannissa perinteinen hääjuhlapäivä. Pääosin öisessä metsässä tapahtuvassa näytelmässä on taianomaisuutta, väärinkäsityksiä, häiden odotusta, rakkautta, himoa, mustasukkaisuutta, väkivaltaa, hulluutta ja painajaisia. Rakkaus on teoksen pääteemana, ja metsässä elävät olennot puuttuvat ihmisten tunteisiin taioillaan. Shakespearelle luonteenomaisesti tämänkin näytelmän sisään on rakennettu toinen pieni näytelmä.[1]
Kesäyön unelmassa on viisi näytöstä ja 2 165 säettä, joista eniten (684) kolmannessa näytöksessä. Säkeistä 81 prosenttia on runomuotoisia ja 19 prosenttia proosaa. Näytelmän runollisen kielen vuoksi sen katsotaan soveltuvan erityisen hyvin luettavaksi. Esimerkiksi William Hazlitt sanoikin vuonna 1818 uskovansa, että Shakespeare ei kirjoittanut näytelmää näyttämöesitystä ajatellen.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shakespeare kirjoitti Kesäyön unelman vuosien 1595–1596 aikana. Hän käytti näytelmän inspiraationa muun muassa Ovidiuksen Muodonmuutoksia, Apuleuksen Kultaista aasia ja Chaucerin Canterburyn tarinoita.[1]
Shakespearen uskotaan kirjoittaneen näytelmän tilaustyönä jotain tärkeää hääjuhlaa varten, ja sen ensiesitys oli luultavasti Englannin hovissa. Näytelmän esityksistä Shakespearen elinaikana ei ole säilynyt tietoja.[1]
Kesäyön unelmasta on tehty erityisen paljon ooppera-, baletti- ja musikaalisovituksia. Näytelmän visuaalinen tapahtumaympäristö on tehnyt siitä myös suositun elokuvien aiheen.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juonen keskiössä ovat Ateenan kuningas Theseuksen ja amatsoni Hippolyten häät, johon muut tapahtumat liittyvät. Kaksi ateenalaisnuorukaista, Lysander ja Demetrius, ovat molemmat rakastuneet Hermiaan. Hermia rakastaa Lysanderia, mutta hänen ystävänsä Helena Demetriusta. Hermian isä suosii Demetriusta ja kieltää Hermiaa naimasta Lysanderia, ja kuningas Theseus vahvistaa, että Hermian on toteltava isäänsä. Lysander ja Hermia pakenevat kaupunkia ympäröivään metsään.
Samaan aikaan keijujen kuningas Oberon ja hänen vaimonsa Titania saapuvat samaiseen metsään osallistuakseen Theseuksen häihin taianomaisella tavallaan. Titania ja Oberon ovat riidoissa Titanian kieltäydyttyä luovuttamasta kaunista intialaista ottopoikaansa Oberonin ”palvelijaksi”, joten Oberon pohtii kostomahdollisuutta. Metsässä on myös joukko tavallista kansaa edustavia käsityöläisiä (Lauri Siparin suomennoksessa nimiltään Pölkky, Perä, Huilu, Nälkä, Kuono ja Vankka), jotka harjoittelevat Theseuksen häissä esitettävää näytelmää varten (Mitä murheellisin komedia Pyramuksen ja Thisben kurjasta kohtalosta).
Oberon lähettää palvelijansa Puckin hakemaan rohtoa, jonka saaja rakastuu ensimmäiseen kohtaamaansa, olipa tämä kuka tai mikä tahansa. Hän määrää rohtoa käytettäväksi Titaniaan kiristääkseen tältä pojan. Samalla Puck törmää käsityöläisiin ja tulee muuttaneeksi Perän aasipäiseksi. Herätessään Titania näkee ensimmäiseksi aasipäisen Perän ja rakastuu tähän.
Oberon huomaa metsässä myös Demetriuksen, joka on lähtenyt karanneen Hermian perään, ja Demetriusta seuraavan Helenan. Demetrius suhtautuu häneen rakastuneeseen Helenaan kylmäkiskoisesti, joten Oberon päättää lähettää Puckin käyttämään rohtoa Demetriukseen, jotta tämä rakastuisi Helenaan. Puck kuitenkin sekoittaa parin Lysanderiin ja Hermiaan sillä seurauksella, että Lysander saa rohtoa ja rakastuu paikalle osuneeseen Helenaan haluamatta enää kuullakaan Hermiasta.
Kuultuaan tästä Oberon käyttää rohtoa Demetriukseen ja saa tämänkin rakastumaan Helenaan. Demetrius ja Lysander kohtaavat ja alkavat taistella Helenasta. Puck matkii molempien ääntä ja johtaa heitä harhaan pimeässä metsässä, kunnes molemmat väsyvät ja nukahtavat. Lysander järjestetään taas rakastumaan Hermiaan, Perä vapautetaan aasipäisyydestään ja Titania lumouksestaan tämän luovutettua Oberonille intialaispojan. Koska Demetrius on nyt rakastunut Helenaan, ei ristiriitaa enää ole, ja Theseuskin hyväksyy Lysanderin ja Hermian liiton. Lumouksestaan vapautuneet uskovat nähneensä unen.
Loppuosa kertoo käsityöläisten Theseukselle esittämästä kömpelöstä näytelmästä, jossa naista esittävä mies suutelee toista miestä muurin läpi, jota niin ikään esittää mies.
Suomennokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kootut draamat. 3, Kesäyön unelma, Iloiset Windsorin rouvat, Miten haluatte, Paljo melua tyhjästä; suomentanut Paavo Cajander. 1958.
- Kesäyön unelma, suomentanut Yrjö Jylhä. Otava, 1999. ISBN 951-1-15879-1
- Kesäyön uni, suomentanut Lauri Sipari. Love kirjat, 1989 ISBN 951-8978-01-8
- Juhannusyön uni. Suomentanut Matti Rossi. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30705-X
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kesäyön unelma Wikimedia Commonsissa
- Niemi-Pynttäri, Risto: Ihmisen luonto ja kesäyön luonto. Maailmankirjat verkkolehti 25.6.2012.
- Kesäyön unelma Näytelmät.fi.
- Kesäyön unelma, Paavo Cajanderin suomennos (1891) Gutenberg-projektin sivuilla