Jaroslav I Viisas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaroslav I Viisas

Jaroslav I Viisas (ukr. Ярослав Володимирович Мудрий, Jaroslav Volodymyrovytš Mudryi); (978–1054) oli Rostovin ja Novgorodin ruhtinas ja Kiovan suuriruhtinas vuodesta 1019. Hän oli Vladimir Suuren poika, joka nousi valtaan syrjäyttämällä kaikki veljensä.[1]

Jaroslav laajensi Kiovan Rusin ulottumaan Laatokasta ja Itämerestä Kaukasukselle ja Mustaanmereen sekä perusti Tarton. Jaroslavin tekojen seurauksena Kiovasta tuli lopullisesti kristitty valtio.[1] Hän yhdisti ruhtinaskunnat veljiensä kustannuksella. Kiovaan syntyi Jaroslavin hallitusaikana noin 400 kirkkoa, ja se oli merkittävä talouden keskus.

Jaroslav pyrki sivistystason nostamiseen. Hän laaditutti myös kirkkolakeja ja Kiovan Rusin Russkaja pravda -lakikokoelman.[1] Koska hän kehitti rauhanomaisesti ja varsin merkittävästi valta­kuntansa kulttuuria ja hallintoa, kronikoitsijat antoivat hänelle kunnia­nimen Uusi Salomo.[1]

Jaroslav Viisaan aikana Kiovan Rusin ulkopolitiikka oli aktiivista: hän muodosti suhteita Bysanttiin ja avioliittopolitiikkansa kautta myös Länsi-Eurooppaan. Pojat menivät naimisiin Saksan ja Puolan prinsessojen kanssa, ja neljä tytärtään hän naittoi eri maiden kuninkaallisille.

Avioliitot, lapset ja dynastioiden suhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaroslavin ensimmäinen puoliso vuoteen 1018 asti oli ilmeisesti norjalainen Anna. Puolalaisen kuninkaan Boleslaus I Rohkean sotajoukot veivät hänet sekä Jaroslavin sisaret mukanaan Puolaan.[2] Jaroslavin toinen puoliso vuodesta 1019 lähtien oli Ruotsin prinsessa Ingegerd.[3]

Pojat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyttäret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitot kertoivat lännen tuntemasta arvostuksesta ruhtinasta kohtaan, ja lopulta Kiovan Rus tunnustettiinkin eurooppalaiseksi valtioksi.

Historiallinen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiovan Rus Vladimirin aikana.
Boris Tšorikov, Jaroslav Lainlaatija, litografia, 1836.

Jaroslav perusti Jurjevin, nykyisen Tarton vuonna 1030 Emajoen rannalle paikkaan, jossa oli sijainnut aiemmin virolainen muinaislinna,[5] Jaroslavlin Volgan varrelle, Bila Tserkvan ja Novhorod-Siverskyin Ukrainaan sekä Jarosławin Puolaan.

Merseburgin piispan Thietmar Merseburgilaisen mielestä Kiova oli mahtava kaupunki, jossa oli lähes 400 kirkkoa ja kahdeksan toria. Toinen läntinen historioitsija Adam Bremeniläinen, nimitti Kiovaa Konstantinopolin kilpailijaksi, "kiiltäväksi koruksi".

Jaroslavin aikana perustettiin ensimmäiset luostarit Kiovan Rusiin. Vuonna 1030 hän perusti Pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan kunniaksi eri luostareita, Novgorodiin Jurjevin luostarin, Kiovan luolaluostarin, sekä otti käyttöön uuden ortodoksisen pyhäpäivän Jurjevin päivän, 26.11. (9.12 gregoriaaninen kalenteri). Jaroslav painatti kirkkojärjestyksen, jossa määriteltiin kirkon ja valtion suhde toisiinsa sekä Russkaja pravda lakikirjan, joka oli Kiovan Rusin feodaalioikeus. Vuonna 1051 hän kokosi arkkipiispat yhteen ja nimitti itse metropoliitaksi Ilarionin. Kokous suoritettiin ensimmäistä kertaa ilman Konstantinopolin patriarkkaa. Ilarionista tuli ensimmäinen venäläinen metropoliitta. Hän aloitti suuren työn bysanttilaisten ja muiden kirkkoslaavilla kirjoitettujen kirjojen kääntämiseksi muinaisvenäjän kielelle. Vuonna 1028 Novgorodiin perustettiin ensimmäinen iso koulu, jonne tuli lähes 300 pappien ja kyläpäälliköiden poikalasta opiskelemaan.[6][7]

Tähän aikaan ilmestyivät myös ensimmäiset rahat tekstillä Jaroslavin hopea. Rahan toisella puolella oli Jeesus Kristus ja toisella puolella Pyhä Yrjö, Jaroslavin suojeluspyhimys. Pohjoisten alueiden rauhan ylläpitoa varten Jaroslav lähetti vuosittain varjageille 300 riunaa hopeaa. Tämä oli pieni ja symbolinen maksu rauhan ylläpidosta varjagien kanssa sekä pohjoisten alueiden suojelusta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nestorin kronikka. ((Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev) Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5
  • Lars O. Lagerqvist: Sverige och dess regenter under 1.000 år". Albert Bonniers Förlag, 1982. ISBN 91-0-075007-7 (ruotsiksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Jukka Korpela: ”Rurikidien Rus”, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle, s. 41. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-772-2
  2. ↑ А. Ю. Карпов, Jaroslav Viisas
  3. ↑ a b c d e Aktuell historisk person – Ingegerd Olofsson, ett kvinnoöde från vikingatiden historiska-personer.nu. Viitattu 9.4.2014. (ruotsiksi)
  4. ↑ Ranskan kuningattaren Kiovan Annan muistomerkki. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Тарту (nettiversio) Большая Советская Энцыклопедия. 1978. akademik.ru. Viitattu 23.2.2023. (venäjäksi)
  6. ↑ Venäjän historian tärkeimpien vaikuttajien elämäkertoja. Osa II, hrono.ru (venäjäksi).
  7. ↑ Venäjän muinaishistoria. Kirja 1, luku. 7, hrono.ru (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiovan vaakuna Edeltäjä:
Svjatopolk I 		Kiovan ruhtinas
1019–1054 		Seuraaja:
Izjaslav I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jaroslav_I_Viisas&oldid=22605535”