Jane Goodall

Jane Goodall
Henkilötiedot
Koko nimi	Valerie Jane Morris-Goodall
Syntynyt	3. huhtikuuta 1934 (ikä 90) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	Robert Hinde
Tutkimusalue	primatologia, etologia
Tunnetut työt	simpanssien käyttäytymistutkimukset
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
janegoodall.org ja janegoodall.es/es
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jane Goodall (alk. Valerie Jane Morris-Goodall; s. 3. huhtikuuta 1934 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen kädellisten tutkija, etologi ja antropologi, joka tunnetaan parhaiten simpanssien sosiaalista elämää koskevista tutkimuksista Tansaniassa.

Goodall syntyi vuonna 1934 Lontoossa. Hänen vanhempansa olivat Vanne ja Mortimer Morris-Goodall. Jane rakasti eläimiä ja luontoa jo lapsena. Hänellä oli Rusty-niminen koira, poni ja kilpikonna. Kahdeksanvuotiaana hän luki Tarzan-ja tohtori Dolittle -tarinoita ja rakastui Afrikkaan sekä sai niistä haaveen työskennellä eläinten parissa.^[1]

Mortimer-isä joutui toiseen maailmansotaan insinöörinä, eikä hän palannut sodan jälkeen enää vaimonsa ja lapsiensa pariin. Sodan jälkeen Janen vanhemmat erosivat.^[2] Eron jälkeen Jane asettui äitinsä kanssa Bournemouthiin.

Jane Goodallilla ei ollut varaa yliopisto-opintoihin lukion jälkeen. Hän suuntasikin South Kensingtonissa sijainneeseen sihteeriopistoon. Hän haaveili edelleen Afrikkaan matkustamisesta. Goodall työskenteli muun muassa tarjoilijana.^[1]

Goodallin ystävä Clo Mange kutsui toukokuussa 1956 tämän perheensä tilalle Keniaan. Goodall pääsi lähtemään matkaan huhtikuussa 1957. Keniassa Goodall tapasi tunnetun antropologin ja paleontologin Louis Leakeyn. Goodall vakuutti Leakeyn tuntemuksellaan sekä Afrikasta että eläimistä, ja tämä palkkasi Goodallin assistentikseen. Goodall oli Leakeyn mukana, kun tämä matkusti Olduvain rotkon kaivauksille Tansaniaan.^[2]

Goodall työskenteli jonkin aikaan Leakeyn kanssa, kunnes tämä päätti lähettää Goodallin tutkimaan simpansseja Gombe Streamin riistansuojelualueelle. Leakey uskoi, että Goodall pystyisi tutkimaan simpansseja uudesta perspektiivistä, koska tällä ei ollut akateemista koulutusta. Leakey toivoi, että tutkimusten avulla voisi ymmärtää lisää myös varhaisista ihmisistä.^[1] Britannian siirtomaaviranomaiset vastustivat ensin nuoren naisen lähettämistä asumaan villieläinten keskuuteen. He kuitenkin suostuivat, kun Goodallin äiti lähti mukaan ensimmäiseksi kolmeksi kuukaudeksi.^[2]

Jane ja Vanne Goodall saapuivat 14. heinäkuuta 1960 Gomben suojelualueelle.^[2] Ensimmäiset kuukaudet olivat haastavia, sillä simpanssit olivat pelokkaita eikä niiden tarkkaileminen onnistunut. Goodall alkoi tämän jälkeen jättää banaaneja leirinsä ympärillä houkutellakseen simpansseja. Tämä taktiikka toimi, ja pian rohkeimmat yksilöt tulivat baananipisteille. Goodall pystyi tämän jälkeen tekemään lähihavaintoja simpanssien käyttäytymisestä.^[3]

Goodall teki simpanssien parissa useita merkittäviä havaintoja. Hän näki, kuinka simpanssit käyttivät ravinnokseen myös lihaa eivätkä vain kasviksia. Goodall todisti myös simpanssien kädentaitoja, sillä hän havaitsi niiden tekevän ja käyttävän yksinkertaisia työkaluja, joilla ne muun muassa houkuttelivat termiittejä ulos pesistään.^[3]

Goodallin työ saavutti nopeasti laajempaa huomiota, ja Cambridgen yliopisto hyväksyi hänet vuonna 1962 tohtoriopintoihin, vaikka hänellä ei ollut aiempaa korkeakoulututkintoa.^[2] Hänen väitöstyön ohjaajana toimi Robert Hinde.^[3] Goodall väitteli 1965 tohtoriksi etologiasta.^[2]

National Geographic Society rahoitti vuonna 1965 alumiinisten tutkimusrakennusten pystyttämisen, jolloin Gombeen nousivat ensimmäiset pysyvät rakennukset. Tästä muodostui Gombe Streamin tutkimuskesus.^[2] Goodallin tutkimustyö jatkui Gombessa, ja 1970-luvun puolivälissä hän aloitti yhteistyön Stanfordin yliopiston kanssa. Sen ansiosta Gombeen tuli monia opiskelijoita avustamaan tai tekemään omaa tutkimusta.^[3]

Goodall alkoi 1970-luvulla kiinnittää enemmän huomiota myös luonnonsuojeluun, kun apinoiden yksilömäärä laski hurjaa vauhtia. Hän perusti vuonna 1977 Jane Goodall Instituten, jonka tarkoituksena on levittää ympäristönsuojelullista tietoisuutta. Goodall on 1980-luvun puolivälistä lähtien kampanjoinut myös eläinten humaanin kohtelun ja jokapäiväisen elämän ekosensitiivisyyden puolesta.^[3]

Goodall oli naimisissa valokuvaaja ja dokumentaristi Hugo van Lawickin kanssa 1964–1974. He rakastuivat, kun Van Lawick oli dokumentoimassa Goodallin elämää Gombessa. Parille syntyi vuonna 1967 Grub-niminen poika. Vuonna 1975 Goodall avioitui tansanialaisen kansanedustajan ja maan kansallispuistojen johtajana toimineen Derek Brycesonin kanssa. Liitto päättyi 1980 Brycesonin kuoltua syöpään.^[2]

Goodallin tutkimuksilla on ollut merkitystä simpanssien sosiaalisen oppimisen, simpanssien kulttuurin ja ajattelun, kädellisten kognitiivisten kykyjen, simpanssin ja bonobon erojen sekä näiden ihmisapinoiksi luokittelemisen kannalta. Goodall havaitsi simpanssien käyttävän työkaluja. Eläinten oli ennenkin havaittu käyttäneen työkaluja, mutta simpanssit myös valmistavat nämä työkalunsa. Jotkut tiedemiehet katsoivat tämän havainnon jopa johtavan muutokseen ihmisen määritelmässä, koska ihmisen oli ajateltu olevan ainoa työkaluja valmistava eläin. Goodall havaitsi simpanssien siirtävän työkalutaitonsa sukupolvelta toiselle. Tämän kaltaisia taitoja periytyy joissakin simpanssiyhteisöissä sukupolvien kesken, mutta toisista yhteisöistä ne puuttuvat, vaikka edellytykset vastaavaan toimintaan olisivat läsnä ympäristössä. Tällaista yhteisössä periytyvää työnkalun alkeellista valmistusta ja käyttöä on pidetty alkeellisena kulttuurina.

Goodall on havainnut myös esimerkiksi piliocolobus -suvun apinoiden yhteistyötä metsästyksessä sekä simpanssiheimojen välisiä sotia. Goodall erosi muista tutkijoista antamalla simpansseille nimet numeroiden sijaan.

Vuonna 1977 Goodall perusti Jane Goodall Instituten, joka tukee Gombessa tehtävää tutkimusta sekä simpanssien ja heidän elinympäristöjensä suojelua. Instituutilla on 19 toimipistettä eri puolilla maailmaa. Instituutti tunnetaan yhteisökeskeisistä suojelu- ja kehitysohjelmistaan Afrikassa sekä eri puolilla maailmaa 96 maassa toimivista Roots & Shoots -nimisistä ohjelmista nuorille. Goodall käyttää suuren osan ajastaan simpanssien ja ympäristön puolustamiseen ja on yhä viime vuosina matkustanut 300 päivää vuodessa.^lähde?

• Lawick-Goodall, Jane van: Viattomat tappajat. ((Innocent killers, 1971.) Suomentanut Marjatta Soinio) Helsinki: Tammi, 1972. ISBN 951-30-2392-3
• Lawick-Goodall, Jane van: Ystäväni simpanssit. ((In the shadow of man, 1971.) Valokuvat: Hugo van Lawick. Suomentanut Irma Rostedt) Helsinki: Tammi, 1971.
• Goodall, Jane: Päivä simpanssien seurassa. (The chimpanzee family book, 1989) Suomentanut Kaarina Miettinen. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15747-3
• Goodall, Jane: Simpanssien valtakunta. ((Through a window: 30 years with the chimpanzees of Gombe, 1991.) Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen) Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9662-9
• Goodall, Jane & Abrams, Douglas Carlton & Hudson, Gail: Kirja toivosta. (The book of hope, 2021) Suomentanut Antti Immonen. Jyväskylä: Docendo, 2022. ISBN 978-952-382-300-6

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jane Goodall.

• The Jane Goodall Institute
• Instituutin Roots & Shoots -ohjelma
• "Chimpanzees – Bridging the Gap"
• What separates us from chimpanzees? Goodallin TED Talk vuodelta 2003
• 'We can't go on like this', haastattelu, 2006