James Smith (nyrkkeilijä)
| James Smith | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | James Smith |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1953 Magnolia, Pohjois-Carolina |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Bonecrusher |
| Pituus | 193 cm |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 62 |
| Voitot | 44 |
| – tyrmäysvoitot | 32 |
| Tappiot | 17 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
James "Bonecrusher" Smith (s. 4. maaliskuuta 1953 Magnolia) on uransa lopettanut yhdysvaltalainen ammattinyrkkeilijä. Smith oli myös hetken WBA-liiton hallitseva maailmanmestari (vuoden 1986 joulukuusta vuoden 1987 maaliskuuhun). Hän on myös ensimmäinen raskaansarjan maailmanmestari, jolla on yliopistotason tutkinto[1][2].
Pituudeltaan Smith on 193 cm ja painoi huippuvuosinaan 103–106 kiloa.
Ammattilaisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith siirtyi ammattilaiskehiin varsin myöhään, 28 -vuotiaana vuonna 1981. Siitä huolimatta hän kohtasi 18-vuotisen uransa aikana useita kansainvälisen tason ottelijoita. Hänen suurimpiin voittoihin eittämättä kuuluvat vuonna 1984 saavutettu tyrmäysvoitto 22-vuotiaasta, tuolloin voittamattomasta suurlupauksesta Frank Brunosta sekä ensimmäisessä erässä otettu tyrmäysvoitto Tim Witherspoonista WBA-liiton titteliottelussa vuonna 1986.
Näiden voittojen vastapainoksi Smith kärsi urallaan useita kirveleviä tappioita, joiden vaikutus oli erityisen negatiivinen henkisellä puolella[3]. Hän hävisi hajaäänin nyrkkeilijäsuuruus Joe Frazierin pojalle Marvis Frazierille, siitäkin huolimatta, että mursi Frazierin leuan lyötyään hänet kanveesille ottelun viidennessä erässä[4]. Kovanyrkkinen kanadalainen Donovan Ruddock taas tyrmäsi hänet seitsemännessa erässä vuonna 1989. Vuonna 1993 viikkoa ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä Smith hävisi 25-vuotiaalle, tulevalle WBA ja IBF -liittojen raskaansarjan maailmanmestarille Michael Moorerille yksimielisin tuomariäänin.
Ainoassa tittelinpuolustusottelussaan hän kohtasi urallaan hurjassa nousukiidossa olleen Mike Tysonin, joka oli edellisessä ottelussaan voittanut WBC-liiton maailmanmestaruuden. Kahden eri mestaruusvyön (WBA, WBC) otteluna se noteerattiin näkyvästi medioissa. Lupaavista lähtökohdista huolimatta ottelusta ei kuitenkaan syntynyt suurta spektaakkelia. Smith yritti lähinnä vain selviytyä täydet kaksitoista erää 13 vuotta nuoremman Tysonin kyydissä sitomalla ja välttämällä avointa iskujenvaihtoa. Tosin aivan ottelun viimeisillä sekunneilla Smith osui hyvin ajoitetulla ja voimalla ladatulla oikean käden lyönnillään Tysoniin, mutta tällä viime hetken aktiivisuudella ei juurikaan ollut vaikutusta ottelun lopputulokseen. Tyson voitti ottelun loppujen lopuksi huomattavan suurella pistemarginaalilla (120-106, 119-107, 119-107)
Smith kohtasi myös uransa aikana kahdesti legendaarisen Larry Holmesin. Ensimmäisen kerran miehet ottivat yhteen vuonna 1984 ja toisen kerran ikämiehinä vuonna 1999, joka oli samalla 46-vuotiaan Smithin uran viimeinen ammattilaisottelu. Molemmat ottelut päättyivät Smithin kesketystappioon.
| Edeltäjä: Tim Witherspoon |
WBA liiton raskaansarjan maailmanmestari 12. joulukuuta 1986 - 7. maaliskuuta 1987 |
Seuraaja: Mike Tyson |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ JAMES “BONECRUSHER” SMITH : Carolinas Boxing Hall Of Fame www.carolinasboxinghalloffame.com. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ James ‘Bonecrusher’ Smith reflects on career and talks about ‘Champion For Kids’ organization Boxing News 24. Viitattu 31.3.2016. (englanti)
- ↑ Phil Berger: Bonecrusher Smith: An Unlikely Route To Boxing Summit. NY Times, 2.3.1987.
- ↑ Fight:1874 - BoxRec boxrec.com. Viitattu 31.3.2016.