Jacques Laffite
| Jacques Laffite | |
|---|---|
 Laffitte Paun radalla 1982. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1974-1986 |
| Talli(t) | Iso Marlboro, Ligier, Williams |
| Kilpailuja | 180 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 6 |
| Palkintosijoja | 32 |
| Paalupaikkoja | 7 |
| Nopeimpia kierroksia | 7 |
| MM-pisteitä | 228 |
| Ensimmäinen kilpailu | Saksan GP 1974 |
| Ensimmäinen voitto | Ruotsin GP 1977 |
| Viimeinen voitto | Kanadan GP 1981 |
| Viimeinen kilpailu | Britannian GP 1986 |
Jacques-Henri Laffite (s. 21. marraskuuta 1943 Pariisi, Ranska) on entinen ranskalainen kilpa-autoilija, joka kilpaili Formula 1:n MM-sarjassa vuosina 1974–1986.[2][3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pienet Formula-sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laffite aloitti uransa ajamalla Ranskan Formula Renault, Formula 3 sekä Formula 2 -sarjoissa. Hän voitti Critérium de Formule Renault -mestaruuden vuonna 1972, Formula 3 -mestaruuden 1973 ja Euroopan Formula 2 -sarjan mestaruuden 1975.[2][3]
Formula 1
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laffite aloitti F1-uransa toisen ranskalaispilotin, Jean-Pierre Jabouillen, mekaanikkona. Menestys pienemmässä Formula 3 -sarjassa, muun muassa Monacon kisan voitto 1973, nosti Laffiten autourheilun kuninkuusuokkaan. Laffitesta ja Jabouillesta tuli sittemmin sukulaisia, kun he menivät naimisiin kahden sisaruksen kanssa. Lopulta heistä tuli tallikaveruksia Ligierillä. Laffite on ajanut myös muun muassa suomalaisen Keke Rosbergin, belgialaisen Jacky Ickxin, ranskalaisen Didier Pironin ja ranskalaisen René Arnouxin tallitoverina. Ligier-tallin lisäksi Laffite kilpaili Williamsin, Iso Marlboron ja Frank Williams Racing Carsin talleissa.[4][5]
42-vuotiaaksi asti kilpaillut Laffite on kokeneimpia F1-kuljettajia kautta aikojen, hän starttasi urallaan kaikkiaan 176 GP-kilpailuun (tätä enemmän kisoja on vain 11 kuljettajalla) ja saavutti niissä 6 voittoa, 26 muuta palkintosijaa, 7 paalupaikkaa ja 7 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä hän keräsi urallaan 228. Hän ajoi kilpailun johdossa 283 kierroksen ajan. Ensimmäisen voittonsa hän saavutti Ruotsissa Anderstorpin GP:ssä 1977 ja viimeisen Kanadan Montrealin GP:ssä 1981. Kaikki voitot tulivat Ligierin autolla. Hän sijoittui MM-pisteissä neljänneksi kolmena perättäisenä vuonna 1979, 1980 ja 1981. Laffite ajoi myös sarjan ulkopuolisia kilpailuja.[2][3][4][6][7]
Laffiten lempinimi "Happy Jacques" kuvasi hänen suhtautumistaan lajiinsa, kilpakumppaneihinsa ja elämään yleensäkin. Hänen F1-uransa päättyi kuitenkin vähemmän onnellisissa merkeissä, sillä hän katkaisi molemmat jalkansa onnettomuudessa, joka sattui välittömästi startin jälkeen Britannian GP:ssä Brands Hatchissa vuonna 1986. Hän toipui ja palasi vielä autourheilun pariin, mutta ei enää koskaan formula-ykkösiin.[3][5]
Muut sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Formula 1:sten jälkeen Laffite ajoi erilaisissa vakioautoluokissa, mm. lankonsa Jean-Pierre Jabouillen kanssa sekä DTM:ää. Lisäksi hän ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja vuosina 1972-74, 1977-78, 1990, 1993-94 sekä 1996[2][3][8][9][10][11][12][13][14][15][16]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laffite on toiminut myös ranskalaisen TF1 -kanavan kommentaattorina sekä testannut Renault R27 -autoa.[17][18]
F1-kaudet, autot, pisteet, sijoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1974 (Iso Marlboro): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
- 1975 (Williams): 6 pistettä, sijoitus 12:s
- 1976 (Ligier): 20 pistettä, sijoitus 7:s
- 1977 (Ligier): 18 pistettä, sijoitus 10:s
- 1978 (Ligier): 19 pistettä, sijoitus 8:s
- 1979 (Ligier): 36 pistettä, sijoitus 4:s
- 1980 (Ligier): 34 pistettä, sijoitus 4:s
- 1981 (Ligier): 44 pistettä, sijoitus 4:s
- 1982 (Ligier): 5 pistettä, sijoitus 17:s
- 1983 (Williams): 11 pistettä, sijoitus 11:s
- 1984 (Williams): 5 pistettä, sijoitus 14:s
- 1985 (Ligier): 16 pistettä, sijoitus 9:s
- 1986 (Ligier): 14 pistettä, sijoitus 8:s
Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Roglo. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d Jacques Laffite Driver Database. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jacques Laffite - France ESPN. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Jacques Laffite ChicaneF1.com. Viitattu 30.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Jacques Laffite GPRacing.net. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Late Andretti Pit Stop Hands Laffite Victory 19.6.1977. ESPN. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Laffite Wins as Title Goes to the Wire 27.9.1981. ESPN. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1972 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1973 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1974 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1977 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1978 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1990 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1993 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1994 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ 1996 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 24 Heures du Mans. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ TF1 et vous: Rendez-vous avec Jacques Laffite TF1. Viitattu 31.7.2015. (ranskaksi)
- ↑ Garcia, Patrick: Toutes les photos - Galerie photo: Jacques Laffite teste la Renault F1 R27 2/2 Sport Auto > Formule 1. 15.10.2008. Caradisiac. Viitattu 31.7.2015. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grand Prix Racing / Laffite (englanniksi)
- F1-facts / Laffite (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
