John Wilkes

John Wilkes (17. lokakuuta 1725 – 26. joulukuuta 1797) oli englantilainen radikaali, lehtimies ja poliitikko, josta tuli liberalismin symboli, kun hänet suljettiin useita kertoja pois parlamentista.^[1]

John Wilkes valittiin ensimmäisen kerran parlamentin jäseneksi vuonna 1757. Middlesexin vaalipiirin vaalitaistelussa hän puolusti äänestäjiensä enemmänkin kuin parlamentin alahuoneen oikeutta valita edustajansa. Vuonna 1768 hänen kannattajiensa vihaiset protestit tukahdutettiin St George's Fieldsin verilöylyssä. Vuonna 1771 hän oli apuna taivuteltaessa hallitus hyväksymään painotalojen oikeus julkaista parlamentin keskusteluja. Vuonna 1776 hän esitteli parlamentissa ensimmäisen parlamenttiuudistuksen. Yhdysvaltain vapaussodan aikana hän tuki kapinallisia lisäten suosiotaan heidän keskuudessa. Toisaalta vuonna 1780 hän komensi asevoimia, jotka auttoivat lopettamaan Gordonin kapinan, jossa vastustettiin katolisten oikeuksien palauttamista. Kapinan tukahduttaminen vähensi hänen suosiotaan radikaalien joukossa.

Tapaus oli käännekohta, joka johti Wilkesin tukemaan yhä enemmän konservatiivista politiikkaa, mikä aiheutti tyytymättömyyttä edistyksellisten ja radikaalien pieni- ja keskituloisten kannattajiensa joukossa. Tämä oli pääasiallinen syy parlamenttipaikan menetykseen vuoden 1790 vaaleissa. Wilkes vetäytyi politiikasta 65 vuoden ikäisenä ja osallistui edistyksellisiin sosiaalisiin uudistuksiin kuten katolisten emansipaatio 1790-luvulla Ranskan vallankumouksen jälkeisinä vuosina. Eläessään hän oli ansainnut libertiinin maineen. Hän kehuskeli että jos hänelle antoi vähän etumatkaa kilpakosijaansa vastaan naisen vokottelussa, hänen kaunopuheisuutensa kumoaisi sen rasitteen minkä hänen kasvojensa ja selkänsä epämuodustuneisuus hänen päälleen sälytti. Kerrotaan että hän vei viittaan puetun ja pirunsarvin varustetun apinan Hell Fire Club nimiseen pahamaineiseen irstailuklubiin, ja aikaansaattoi sen lakkauttamisen.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Wilkes Wikimedia Commonsissa