John Charles

John Charles

Henkilötiedot
Koko nimi	William John Charles
Syntymäaika	27. joulukuuta 1931
Syntymäpaikka	Swansea, Wales
Kuolinaika	21. helmikuuta 2004 (72 vuotta)
Kuolinpaikka	Wakefield, Englanti
Pituus	188 cm
Lempinimi	Il Buon Gigante
Junioriseurat
	Swansea Town
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1948–1957	Leeds United	297	(150)
1957–1962	Juventus	150	(93)
1962	Leeds United	11	(3)
1962–1963	AS Roma	10	(4)
1963–1966	Cardiff City	69	(18)
1966–1971	Hereford United	?	(?)
1972–1974	Merthyr Tydfil	?	(?)
Maajoukkue
1950–1965	Wales	38	(15)
Valmennusura
1967–1971	Hereford United
1972–1974	Merthyr Tydfil
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

William John Charles, yleisesti tunnettu nimellä John Charles, (27. joulukuuta 1931 – 21. helmikuuta 2004) oli walesiläinen jalkapalloilija. Hän pelasi urallaan muun muassa Leeds Unitedissa ja Juventuksessa, joissa hän arvostetaan edelleen valtavasti. Charles pystyi pelaamaan yhtä hyvin keskushyökkääjänä kuin puolustajana ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana walesilaisena pelaajana.^[1][2]

Walesin maajoukkueessa Charles pelasi 38 ottelua ja edusti maataan 1958 MM-kisoissa.

Isokokoinen Charles sai uransa aikana rehdistä pelityylistään lempinimen Il Buon Gigante (suom. Lempeä jättiläinen). Hän ei saanut uransa aikana yhtään varoitusta tai ulosajoa.^[2][3]

Charlesin veli, Mel Charles, oli myös maajoukkuetason pelaaja.^[1]

John Charles aloitti uransa paikallisessa Swansea Townissa. Hän pelasi seuran juniorijoukkueessa ja työskenteli seuran kotikentän huoltomiehenä. Leeds Unitedin kykyjenetsijä huomasi Charlesin kyvyt 1947 tämän pelatessa jalkapalloa puistossa ja kutsui hänet testiin. Leeds tarjosi hänelle sopimusta, jonka Charles hyväksyi. ^[1][4]

Leedsin manageri, Frank Buckley, peluutti Charlesia aluksi reservijoukkueessa useilla eri pelipaikoilla, lähinnä puolustuksessa. Charles debytoi edustusjoukkueessa keskuspuolustajana huhtikuussa 1949. Leeds pelasi tuolloin 2. divisioonassa. Heti seuraavalla kaudella Charles oli jo Leedsin puolustuksen avainpelaaja pelaten kauden kaikki ottelut. ^[1][4]

Kauden 1952–1953 alkupuolelle asti Charles pelasi puolustajana, mutta kesken kauden hän siirtyi keskushyökkääjäksi ja teki 26 maalia kauden jäljellä olleissa 28 ottelussa. Seuraavalla kaudella Charles viimeisteli 42 maalia ollen Leedsin paras maalintekijä. Leeds oli yrittänyt nousua pääsarjatasolle jo pitkään ja kauden 1955–1956 päätteeksi se lopulta onnistui. Ensimmäinen kausi 1. divisioonassa sujui Charlesilta loistavasti. Leeds sijoittui kuudenneksi ja hän oli sarjan paras maalintekijä 38 maalillaan. ^[1]

Charlesin otteet pelikentällä herättivät monen suurseuran kiinnostuksen.^[1] Juventus tarjosi hänestä 65 000 puntaa ja Charles päätti siirtyä Italiaan. Siirtosumma oli uusi maailmanennätys.^[3]

Charles menestyi heti myös Serie A:ssa. Ensimmäisellä kaudellaan hän teki 28 maalia, voitti mestaruuden ja valittiin vuoden pelaajaksi. Charlesista tuli Italiassa lehdistön ja kannattajien suosikki. Häntä kohdeltiin kuin filmitähteä ja Italian vuosina hän sai myös lempinimensä Il Buon Gigante. Pelikentällä Charles voitti vielä kaksi mestaruutta ja kaksi Italian cupia. ^[1]

Viiden vuoden jälkeen Charles poti kuitenkin koti-ikävää ja kesällä 1962 hän päätti palata takaisin Englantiin.^[1]

Useat pääsarjaseurat olivat kiinnostuneita Charlesista, mutta hän palasi takaisin Leedsiin, joka oli pudonnut taas 2. divisioonaan. Hänen paluunsa herätti valtavaa kiinnostusta, mutta italialaiseen pelityyliin tottunut Charles ei enää sopeutunut brittiläiseen pelitapaan. Charles pelasi vain muutamia otteluita, minkä jälkeen hän palasi Italiaan AS Roman riveihin. Hän ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Romassa ja siirtyi kesällä 1963 walesilaiseen Cardiff Cityyn, jossa pelasi myös hänen veljensä Mel Charles. ^[1]

Charles pelasi Cardiffissa kolme kautta voittaen Walesin cupin kahdesti.^[2] Cardiffin jälkeen hän toimi vielä pelaajavalmentajana alasarjan Hereford Unitedissa ja Merthyr Tydfilissä. ^[1]

Charles nousi Walesin maajoukkueeseen 18-vuotiaana, kun hänet valittiin otteluun Pohjois-Irlantia vastaan. Kesti vielä muutamia vuosia ennen kuin hän vakiinnutti paikkansa Walesin puolustuksen keskustassa. ^[1]

Vuonna 1958 Wales onnistui pääsemään ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin. Kisoissa Wales ylsi puolivälieriin, jossa se putosi lopulta mestaruuden voittanutta Brasiliaa vastaan. Charles pelasi alkulohkon otteluissa tehden yhden maalin.^[5] Puolivälierässä hän ei pelannut loukkaantumisen vuoksi. ^[3][1]

Jalkapallouran jälkeen Charles piti pubia Leedsissä ja myöhemmin toimi konsulttina Kanadassa. Palattuaan takaisin hän kärsi syövästä ja Alzheimerin taudista. Hän sai sairaskohtauksen 2004 oltuaan Italiassa televisio-ohjelman vieraana. Charles lennätettiin takaisin Leedsiin, jossa hän pian kuoli. ^[1]

John Charles sai uransa jälkeen lukuisia kunnianosoituksia. Hänet on muun muassa äänestetty 1997 parhaaksi Juventuksessa pelanneeksi ulkomaalaiseksi pelaajaksi, 2003 Walesin kaikkien aikojen parhaaksi urheilijaksi ja 2004 parhaaksi Serie A:ssa pelanneeksi ulkomaalaiseksi.^[2][3][1] Charles valittiin Englantilaisen jalkapalloilun Hall of Fameen sitä perustettaessa 2002 ja The Football Leaguen 100:n legendan joukkoon liigan 100-vuotisjuhlien yhteydessä 1998.^[3][6] Hänet valittiin myös UEFA:n 50-vuotisjuhlien yhteydessä 2004 Walesin parhaaksi pelaajaksi tuolta ajanjaksolta.^[7] Leeds Unitedin kotistadionin, Elland Roadin, yksi katsomoista on nimetty John Charles Standiksi.^[2]

Charles nimitettiin Brittiläisen imperiumin komentajaksi (CBE) vuonna 2001.^[1]

• John Charles: The Gentle Giant, Wales' greatest ever player mirrorfootball.co.uk. Viitattu 17.2.2010. (englanniksi)