Ioota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kreikkalaista kirjainta. Muista merkityksistä katso Iota.
Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Ioota (isona kirjaimena Ι, pienenä ι, m.kreik. ιώτα, iōta, kreik. γιώτα, gióta) on kreikkalaisen kirjaimiston yhdeksäs kirjain. Sen äännearvo oli muinaiskreikassa lyhyt [i] tai pitkä [i:] ja nykykreikassa aina lyhyt [i]. Kreikkalaisissa numeroissa iootan lukuarvo on 10.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa iootaa vastaa kirjain I/i ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain И/и. Suomen kieleen ioota translitteroidaan muinaiskreikasta i, pitkänä mahdollisesti myös ī, ja nykykreikasta aina i.

Muoto ja sen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iota on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (jod).[1]

Ioota oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Alun perin se muistutti usein enemmän kulmikasta latinalaisen kirjaimiston S-kirjainta tai Z-kirjainta tai siinä oli vielä useampia kulmia. Kulmikas muoto esiintyi pisimpään muun muassa Korintin, Arkadian, Aitolian, Epeiroksen ja Kreetan sekä doorilaisten Kykladien polisten (Melos, Thera) kirjaimistoissa. Muissa kirjaimistoissa kirjain kehittyi aiemmin pystyviivaksi.[2][3]

Epigrafisissa lähteissä iootasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Muinaiskreikassa iootaa ei äännetä pitkien vokaalien (pitkä alfa), η (eeta) ja ω (oomega) jälkeen. Tällöin se kirjoitetaan yleensä pitkän vokaalin alle iota subscriptumina, joissakin tapauksissa kuitenkin näkyviin iota adscriptumina.

  1. a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
  2. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  3. Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  4. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]