Kuoleman varjelukset

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kuoleman varjelukset ovat kolme taikaesinettä, jotka esiintyvät J. K. Rowlingin kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Romaanissa tarina kertoo, että henkilöstä joka saa haltuunsa kaikki Varjelukset, tulee "Kuoleman Mestari tai Herra". Läpi historian moni velho havittelee Varjeluksia, mutta vain harva onnistuu tavoitteessa; useimmilla ei loppujen lopuksi ole minkäänlaisia todisteita Varjelusten sijainnista eikä vakuutta siitä, että ne ovat oikeasti edes olemassa. Hyvin harva myös uskoo koko tarinaan vaikka moni, kuten Viktor Krum, uskoo Kuoleman varjelusten merkin olevan Gellert Grindelwaldin merkki.

Tarina kolmesta veljeksestä kertoo, että kolme Peverellin veljestä tapasivat Kuoleman, joka antoi heidän valita mitä ikinä he haluaisivatkaan. Ensimmäinen veli valitsi taikasauvan, jota ei voisi voittaa taistelussa, toinen pyysi tapaa saada ihmiset herätettyä kuolleista ja kolmas valitsi viitan joka tekisi kantajastaan näkymättömän jopa Kuolemalle itselleen. Albus Dumbledore kylläkin epäilee Varjelusten alkuperän olevan pelkkä legenda: hänen mielestään Peverellit olivat yksinkertaisesti vaarallisen lahjakkaita velhoja, joiden onnistui lopulta luoda nuo mahtavat ja vaaralliset taikaesineet. Taru niistä Kuoleman luomuksina olisi uskomus, joka on syntynyt tällaisten mahtiesineiden ympärille.

Rowlingin mukaan tarina Varjeluksista syntyi ehkäpä Geoffrey Chaucerin teoksen The Pardoner's Tale pohjalta.

Seljasauva (engl. The Elder Wand), joka tunnetaan myös nimillä Kuolonkeppi ja Kohtalonsauva, on äärimmäisen voimakas taikasauva, joka on tehty seljanpuusta ja jossa on sisällä thestraalin häntäjouhi. Se on oletettavasti kaikkein voimakkain taikasauva. Uskotaan, että kun sauvaa käyttää sen todellinen mestari, häntä ei voi päihittää taistelussa, mikä tosin osoittautuu lopulta taruksi. Sauvalla myös näyttää olevan jonkinlaiset tunteet (kuten kaikilla sauvoilla), sillä se ei pysty aiheuttamaan pahaa sen todelliselle omistajalle. Kuten herra Ollivander on sanonut, sauva toimii sen uudella omistajalla täysin vain jos hän välittömästi riisuu aseista, tainnuttaa tai tappaa edellisen omistajan.

Sauvan ensimmäisen omistajan Anthiokos Peverellin rehenneltyä voittamattomalla sauvallaan hänet murhataan ja sauva varastetaan. Siitä lähtien vallanhimoiset velhot ovat havitelleet sauvaa. Sauvan ovat omistaneet mm Emeric Ilkipaha, Igbert Isovirhe, Godelot, Hereward, Barnabas Deverill, Loxias, Arcus ja Livius. Lopulta sauvan saa haltuunsa Mykew Gregorovits, bulgarialainen sauvaseppä. Gregorovits rehentelee omistavansa Seljasauvan uskoen sen lisäävän hänen suosiotaan kamppailussa Ollivanderin kanssa. Gellert Grindelwald kuitenkin varastaa sauvan Gregorovitsilta.

Myöhemmin Albus Dumbledore päihittää Grindelwaldin kaksintaistelussa ja saa siten sauvan haltuunsa. Dumbledore kuitenkin korostaa Harrylle salaperäisessä ei-missään-tilassa (Dumbledoren mukaan Harryn mielen sisällä) käydyn keskustelun aikana hallinneensa sauvaa vain säästääkseen muut sen pahoilta vaikutuksilta. Dumbledore ei koskaan mahtaile omistavansa Seljasauvan voitettuaan se Grindelwaldilta. Niinpä kukaan ei sitä häneltä havittele ja hän saa käyttää sitä aina kuolemaansa saakka.

Kun Dumbledore sopii kuolemastaan Severus Kalkaroksen kanssa, hänen tarkoituksensa on että Kalkaros "päätyisi Sauvan haltijaksi." Koska sauvan menetys ei olisi kaksintaistelun tulos, Dumbledore uskoo sauvan menettävän voimansa. Draco Malfoy kuitenkin riisuu Dumbledoren aseista, joten suunnitelma epäonnistuu ja Dracosta tulee sauvan uusi mestari.

Draco ei kuitenkaan koskaan edes hipaise sauvaa: sauva putoaa Dumbledoren kädestä tornin juurelle ja Draco pakenee murhan jälkeen Tylypahkasta. Dumbledorelle uskollinen Hagrid poimii sauvan talteen tornin juurelta ja asettaa sen velhon käteen pukiessaan tätä hautaamista varten, joten Dumbledoren kuoleman jälkeen sauva joutuu hänen hautansa sisään.

Viimeisessä kirjassa Voldemort saa tietää Seljasauvan olemassaolosta ja lähtee etsimään sitä. Lopulta hän saa tietää, että Dumbledore hallitsi sauvaa, joten hän avaa haudan ja riistää sen omakseen. Myöhemmin hän saa tietää, ettei koskaan voi olla sauvan aito omistaja, koska hän ei ole riistänyt sitä sen edelliseltä omistajalta. Saatuaan tietää tämän ja olettaen että Kalkaros on sauvan omistaja Voldemort tappaa Kalkaroksen saadakseen sauvan mahdin itselleen.

Voldemort ei kuitenkaan tiedä, että sauvan omistajuus on siirtynyt Dumbledorelta Dracolle, vaikkei Dracolla ole ikinä ollut Seljasauvaa itsellään. Myöhemmin Harry riisuu Dracon aseista ja niin Harrysta tulee Seljasauvan todellinen omistaja jo ennen kuin Voldemort on saanut sauvan käsiinsä. Kun Voldemort yritti tappaa Harryn Seljasauvalla, Seljasauva kieltäytyi tappamasta Harrya ja Voldemortin tappokirous ainoastaan tuhosi Harryssa olevan Voldemortin sielunpalan.

Tylypahkan taistelussa Seljasauva tunnistaa Harryn todelliseksi herrakseen ja kohdattuaan Harryn aseistariisuntaloitsun Voldemortin viimeinen tappokirous sinkoutuu takaisin ja tappaa hänet. Korjattuaan oman räjäytysloitsun katkaiseman piikkipaatsamasta tehdyn sauvansa Seljasauvalla Harry aikoo palauttaa sen Dumbledoren hautaan ja täyttää siten Dumbledoren alkuperäisen suunnitelman: antaa Seljasauvan oikean omistajan kuolla luonnollisesti ja lopettaa sauvan verisen jäljen. Aivan suoraan Rowling ei kerro miten Harry aikoo suojata haudan uusilta murtamisilta, mutta antaa rivien välissä ymmärtää että se tehdään yhtä tehokkaasti kuin esimerkiksi Salaisuuksien osaston eräiden tilojen suojaus. Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 -elokuvan lopussa Harry katkaisee Seljasauvan ja heittää sen menemään pitäen itsellään Draco Malfoylta viemänsä taikasauvan.

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmässä Delphi onnistui riisumaan Harryn aseista kaksintaistelun aikana. Ei ole tiedossa ottiko silloin Seljasauva Delphin väliaikaisesti isännäkseen. Myöhemmin Hermionen kangistettua Delphin on mahdollista että Seljasauvan isännyys siirtyi hänelle. Rowling ei ole kuitenkaan vahvistanut väitettä.

Elpymyskivi (engl. The Resurrection Stone) antaa pitäjälleen mahdollisuuden kommunikoida kuolleiden kanssa. Tarinan mukaan elpymyskiven käyttö ajoi sen alkuperäisen omistajan, Kadmos Peverellin, itsemurhaan hänen nähtyään kuolleen morsionsa, jonka kanssa hän ei pystynyt olemaan oikeasti. Aikana jona kivi nähdään Lomen Kolkon vallassa se on upotettu sormukseen, jossa on Kuoleman varjelusten symboli, jonka Kolkko uskoo olevan Peverellin vaakuna. Sekä Dumbledore että Grindelwald himoitsevat kiveä, mutta eri syistä: Dumbledore haluaisi kommunikoida kuolleen perheensä kanssa, Grindelwald puolestaan aikoo käyttää kiveä kootakseen manalius-armeijan. Lordi Voldemort, Lomen Kolkon jälkeläinen, muuttaa sormuksen hirnyrkiksi tietämättä sen olevan Elpymyskivi.

Dumbledore noutaa sormuksen Lomenin talon raunoista ja tunnistaa sen olevan sekä hirnyrkki että yksi Kuoleman varjeluksista. Unohtaessaan kiven olevan luultavasti kirottu ja henkilökohtaisen halunsa motivoimana Dumbledore yrittää käyttää Elpymyskiveä puhuakseen perheelleen. Kirous kuitenkin vahingoittaa hänen kättään ja alkaa levitä hänen muuhunkin vartaloonsa. Vaikka Kalkaros saa rajoitettua kirouksen leviämistä, sitä ei pysty täydellisesti poistamaan. Kalkaros lupaa Dumbledorelle enintään vuoden elinaikaa. Dumbledore iski sormuksen kiveä Godric Rohkelikon miekalla tuhoten sormuksen hirnyrkki-ominaisuuden ja aiheuttaen pienen halkeaman kiveen, mutta kivi itsessään ei tuhoutunut vaan toimi edelleen normaalisti.

Myöhemmin kivi kulkeutuu Dumbledoren testamentin kautta Harrylle piilotettuna sieppiin, jonka Harry nappasi elämänsä ensimmäisessä huispausottelussa suullaan lähes niellen sen. Harryn koskettaessa sieppiä huulillaan se paljastaa viestin "Avaudun umpeutuessa". Harry ei pysty avaamaan sieppiä kuin vasta ollessaan kuoleman partaalla, jolloin hän tajuaa viestin tarkoittavan loppua tai hänen kuolemaansa. Harry käyttää kiveä tuodakseen vanhempansa, Sirius Mustan sekä Remus Lupinin luokseen ennen Voldemortin tapaamista. Kiven lumous ei vahingoita häntä kahdestakaan syystä: hän on kiven laillinen omistaja ja toisaalta hän ei häiritse vainajia oman etunsa vuoksi kuten Dumbledore, vaan yrittää suojella ystäviään. Vanhempien, kummisedän ja entisen opettajan haamut yhdistyneinä näkymättömyysviittaan tekevät hänet immuuniksi Voldemortin leiriä vartioiville ankeuttajille. Näin hän pystyy kävelemään uhriksi ystäviensä puolesta.

Kivi putoaa Harryn tunnottomista sormista Kiellettyyn metsään. Myöhemmin hän itse ja Dumbledoren muotokuva ovat yhtä mieltä siitä, ettei Harry ikinä etsisi kiveä eikä kertoisi muille missä se on. Rowling sanoi haastattelussa toivovansa, että kentaurin kaviot hautaisivat sen maahan ikuisiksi ajoiksi.

Näkymättömyysviitalla (engl. The Invisiblity Cloak) on legendan mukaan voima tehdä sen kantajasta näkymätön Kuolemalle. Se on todellinen näkymättömyysviitta, sillä se tekee kantajastaan täysin näkymättömän eikä viitta kulu loitsuilla eikä ajan kuluessa eikä siihen tehoa kutsuloitsu. Seitsemännessä kirjassa paljastuu, että Harryn näkymättömyysviitta on yksi Kuoleman varjeluksista.

Viitan alkuperäinen omistaja on Ignotus Peverell, jonka kuoleman jälkeen Viitta on kulkenut isältä pojalle, lopulta Harryn isälle James Potterille. Ignotuksen kaukainen jälkeläinen Harry päättelee Ksenofilius Lovekivan kuvauksen perusteella, että hänen oma perintöviittansa on kolmas Varjelus. Viitta ei ole Jamesin hallussa iltana jona hänet murhataan; hän on lainannut sen aikaisemmin Dumbledorelle, joka on suuresti kiinnostunut Kuoleman varjeluksista ja haluaa tutkia viittaa. Dumbledore antaa viitan Harrylle useita vuosia myöhemmin joululahjana Harryn ensimmäisenä kouluvuonna. Harry käyttää viittaa koko kirjasarjan ajan hiipiessään ympäri koulua lukuisissa eri seikkailuissa. Viitta on tarpeeksi iso, että myös Ron ja Hermione mahtuvat sen alle. Seitsemännen kirjan lopussa Dumbledore selittää Harrylle, että viitan todellinen taika on se, että se pystyy suojaamaan myös muita kuin sen todellista omistajaa.

Viitta tekee kantajansa näkymättömäksi tavallisille ihmisille ja velhoille, mutta jotkin oliot pystyvät aistimaan sen alla piileskelevän ihmisen. Esimerkiksi käärmeet eivät pysty näkemään viitan läpi, mutta pystyvät vaistoamaan liikkeen ja lämmön ja siten havaitsemaan sen alla olevan ihmisen. Voron kissa Norriska näyttää myös vaistoavan Harryn tämän ollessa viitan alla − tosin Harry epäilee että kissa vainuaa jäänteet hajuaineista, joita Harry on turhankin ylenpalttisesti käytellyt ollessaan salaa valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa puhuttamassa kultaista munaa veden alla. Neljännessä kirjassa Vauhkomielen taikasilmä pystyy näkemään Harryn tämän ollessa viitan alla. Kolmannessa kirjassa Dumbledore varoittaa, että ankeuttajat pystyvät vaistoamaan ihmisten tunteet vaikka he olisivatkin näkymättömyysviitan alla: ankeuttajat ovat silmättömiä ja liikkuvat kohti ihmisten tunteita. Viitan alla olijat pystyy havaitsemaan myös Kotinum paljastus -loitsulla.

Seitsemännessä kirjassa paljastuu sekin, että näkymättömyysviittaan ei muiden kutsuloitsut pysty, vain Harry pystyy kutsumaan oman näkymättömyysviittansa.

Kirjasarjan lopussa Harry päättää, että näkymättömyysviitta on ainut Varjelus jonka hän pitää ja aikoo antaa sen jälkeläisilleen. Harry antoi Viitan vanhimmalle pojalleen Jamesille tämän kuudentena kouluvuonnaan. Myöhemmin Harryn toinen poika Albus lainasi viittaa voidakseen puhua salaa Scorpiuksen kanssa.