Kirkonkylä

Kirkonkylä on Suomessa maaseutumaisen kunnan kylä, jossa kunnan kirkko sijaitsee tai tästä kylästä muodostunut taajama. Tavallisesti kirkonkylä on myös kunnan hallinnollinen keskus ja usein myös kunnan suurin taajama tai asutuskeskittymä, mutta on myös paikkakuntia, joissa keskustaajama ja kirkonkylä ovat erilliset, koska kunnan suurin taajama tai hallinnollinen keskus on muodostunut muualle kuin kirkonkylään, esimerkiksi päätien varrelle tai asemanseudulle. Tällaisia paikkakuntia ovat muun muassa Askola (hallinnollinen keskus on Askolan kirkonkylässä, mutta suurin taajama on Monninkylä), Hausjärvi, Hollola, Iitti, Inari, Janakkala, Kauhava, Nousiainen, Pudasjärvi, Suomussalmi ja Liperi. Kuntaliitosten vaikutuksesta samassa kunnassa voi olla nykyään myös useampi kirkonkylä, esim. Siikalatvalla on sekä Kestilän, Piippolan, Pulkkilan että Rantsilan (niiden neljän kunnan, jotka yhdistyivät Siikalatvaksi vuoden 2009 alussa) kirkonkylät ja näistä Pulkkilan kirkonkylä on hallinnollinen keskus.

Paikannimissä kirkonkylä on useissa tapauksissa ymmärretty yleisnimeksi. Tällöin kirkonkylänä olevan taajaman nimi voi kartoilla olla sama kuin kunnan. Näin on esimerkiksi Kiikalassa. Toisinaan taas kirkonkylällä ja kunnalla voi olla kokonaan eri nimi. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa Enontekiö (Hetta), Lappajärvi (Nissi), Pornainen (Kirveskoski) ja Pyhäselkä (Hammaslahti). Vain osassa kuntia, kuten esimerkiksi Eurajoella ja Hailuodossa, esiintyy myös virallisena kylännimenä ”Kirkonkylä”.^[1]

On myös kuntia, joissa nimitys kirkonkylä ei ole käytössä, vaan asutusnimenä on esimerkiksi Kirkonkulma (Aura, Jokioinen, Somerniemi, Vanaja) tai Kirkonmäki (Kokkola, Siilinjärvi, Somero, Tornio).^[2] Joissakin kunnissa, kuten Kempeleessä ja Oulussa, on myös käytössä nimitys Kirkonseutu. Luovutetulla alueella sijainneen Muolaan kirkonkylä oli Kirkkoranta.

Tilastokeskuksen määrittelemissä Suomen tilastollisten taajamien nimissä on käytetty nimen jälkiosaa ”kirkonkylä” kaikkien niiden kuntien keskustaajamista, jotka eivät ole kaupunkeja, ja nimen jälkiosaa ”keskustaajama” kaupunkien keskustaajamista.^[3] Ainakaan vuonna 2019 tämä ei enää pidä paikkaansa, vaan on tunnustettu, etteivät kaikki keskuskylät ole kirkonkyliä, jos kunnan kirkko on sijainnut ja yhä sijaitsee keskuskylän ulkopuolella.^[4]

Paitsi Suomessa, käsite kirkonkylä on käytössä ainakin Virossa (vir. kirikuküla), Ruotsissa (ruots. kyrkby) ja Saksassa (saks. Kirchdorf). Ruotsin kielessä sanan kirkonkylä vastineena voi entisen kappeliseurakunnan tapauksessa olla myös kapellby (näin on Suomessa esimerkiksi Lapinjärvellä).

Pääartikkeli: Kirkkokylä

Nimityksenä samankaltainen mutta kokonaan eri asiaa tarkoittava on osissa Ruotsia ja joissain muodossa paikoin myös Suomessa aiemmin esiintynyt kirkkokylä (ruots. kyrkstad), jolla on tarkoitettu pitkämatkaisten kirkossakävijöiden tilapäiseen yöpymiseen käyttämistä kirkkotuvista muodostuneita rakennusryhmiä kirkon ympärillä. Kirkkotupien ohella näihin on voinut kuulua myös kirkkotalleja. Suomessa kirkkotupia on ainakin Utsjoella ja kirkkotalleja ainakin Närpiössä. Ruotsissa Gammelstadin kirkkokylä Luulajassa on Unescon maailmanperintökohde.