Kardisin rauha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kardisin rauha solmittiin 21. kesäkuuta 1661 Ruotsin ja Venäjän välillä Virossa Kärden (saksaksi Kardis) kartanossa lähellä Tarttoa.[1] Se oli muodollinen jatko huhtikuussa 1658 voimaan tulleelle aselevolle ja Vallisaaressa 20. joulukuuta 1658 solmitulle välirauhalle, joilla lopetettiin Venäjän ja Ruotsin välinen osuus (1656–1658) Pohjan sodasta.[2] Ruotsin osalta rauhan vahvistaminen tapahtui Tukholman Suurkirkossa huhtikuun 22. päivänä 1662.[3]

Rauha solmittiin status quo ante bellum periaatteella, eli palattiin sotaa edeltäneeseen tilanteeseen ilman muutoksia.[2] Venäjä oli edelleen sidottu sotaan Puola-Liettuaa vastaan, eikä tsaari halunnut uutta sotaa Ruotsin kanssa, joten se luovutti valloittamansa alueet Liivinmaalla takaisin Ruotsille ja suostui tuhoamaan sodan aikana rakentamansa Itämeren laivastonsa.

Kardisin rauha sekä Ruotsin edellisenä vuonna solmimat Olivan rauha Puolan kanssa ja Kööpenhaminan rauha Tanskan kanssa merkitsivät Ruotsin valtakunnan laajenemisen päättymistä. Mikään niistä osapuolista, jotka olivat tehneet rauhan Ruotsin kanssa, oli tuskin tyytyväinen tuloksiin, ja siten kaikki nämä rauhanteot sisälsivät tulevien konfliktien siemenet.[1]

Suomelle erityisesti Venäjän kanssa tehty rauha oli helpotus, sillä sotarasitus ja verotus olivat lisääntyneet äärimmilleen. Ruotsin suhtautumista valtakunnan itäiseen osaan kuvaa, että sodasta Venäjää vastaan Suomi oli saanut selvitä lähes yksin. Toisaalta suurvallan laajentuminen merkitsi Suomen aseman heikkenemistä, sillä Ruotsin valtakunnan painopisteet siirtyivät yhä kauemmaksi länteen ja etelään. Myös alueliitokset Tanskasta ja Norjasta vähensivät Suomen merkitystä koko Ruotsin valtakunnalle ja Suomen väkilukuosuuden vähentymistä valtakunnan koko väestöstä.[1]

Kardisin rauha oli voimassa vuoteen 1700 asti, jolloin alkoi suuri Pohjan sota.

  • Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1
  • Lappalainen, Jussi T.: Sadan vuoden sotatie. (Suomen sotilaat 1617–1721) Helsinki: SKS, 2001. ISBN 951-746-286-7
  1. a b c Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 219. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  2. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 214. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  3. Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 166. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6