Kainuun murre

Kainuun murre on Kainuun maakunnassa, Pohjois-Pohjanmaan Koillismaalla (myös Vaala) sekä Lapin maakunnan Posiolla ja Ranualla puhuttava suomen kielen murre, joka kuuluu savolaisiin murteisiin.^[1] Kainuun murre on kuitenkin saanut Savon lisäksi vaikutteita Karjalasta ja pohjoispohjalaisista murteista, mikä johtuu Kainuun sijainnista Oulun läänin alueella. Erityisesti kainuulaiset nuoret puhuvat murretta, jossa on vanhemman väestön puhetta enemmän vaikutteita pohjoispohjalaisista murteista. Itämurteisiin kuuluvaa Kainuun murretta puhuvat kainuulaiset.

Kainuun murre jaetaan kolmeen alueeseen, pohjois-, keski- ja eteläosaan. Pohjoisosan murteita puhutaan Posiolla, Ranualla ja Koillismaalla. Keskiosan murteita puhutaan taas pääasiassa Kainuussa, mutta myös Vaalassa, joka kuuluu nykyisin Pohjois-Pohjanmaahan. Eteläosan murteita puhutaan Etelä-Kainuussa Sotkamossa ja Kuhmossa.^[1]

Kainuun murteen syntykaari tähän päivään asti tunnetaan melko hyvin, ja se on ollut runsaslukuisen tutkimuksen kohteena. Kainuun murre pohjautuu muiden kaakkois- ja savolaismurteiden tapaan muinaiskarjalaan, josta myös nykyiset karjalan kieli ja inkeroisen kieli ovat eriytyneet omaksi kielikseen. 1100–1200-luvuilla muinaiskarjala oli hyvin yhtenäinen kieli nykyisten Suomen ja Venäjän alueilla. Mitä todennäköisemmin läntinen, hämäläinen vaikutus, alkoi vaikuttaa muinaiskarjalaan, josta myöhemmin omaksi muinaiskielekseen erottui kantasavo viimeistään ennen Pähkinäsaaren rauhaa 1323.^[2] Tämä hämäläinen vaikutus on todennäköisesti myös vaikuttanut siihen, että suomen kielen eri murteiden ymmärtäjät pystyvät ymmärtämään toisiaan melko pitkälle. Siksi Kainuun murrekaan ei ole ainoastaan muinaiskarjalaista perintöä.

Kantasavo jäi elämään Suur-Savoon, josta myöhemmin kantamuoto pirstaloitui eri savolaismurteiksi samalla, kun se levisi entistä laajemmalle alueelle Suomea. Savolaismurteet levisivät samalla Kainuuseen 1550-luvulla, kun Kustaa Vaasa tarvitsi uusia asukkaita suojaamaan valtakuntaa idän uhalta, Moskovan Venäjältä. Suunnilleen 140 perhettä muuttikin Kainuuseen Savonlinnan linnaläänistä^[3], ja ne jäivät jatkamaan tulevaisuuttaan myöhemmin Kainuussa. Myöhemmin heidän puhumastaan savolaismurteesta kehittyi Kainuun murre, jolla on nykyään monia erilaisia muotoja.

Kainuun murre eroaa muista savolaismurteista omalla ht vastikkeellaan ts:lle (esim. mehtä ja ohta yleiskielisten metsä ja otsa sijaan). Kainuun alueella myös sanojen pitkät a:t ja ä:t vokaalit saavat tyypillisesti diftongin, (esim. peä ja moa yleiskielisten pää ja maa sijaan) mutta Vaalassa ja Koillismaalla ilmiö on oikeastaan harvinainen.^[1]

Erityisesti länsisuomalaiset ihmettelevät Kainuun murteen -pi loppua, joka esiintyy verbeissä, joilla on yksitavuinen sanavartalo (esim. käöpi tai syöpi yleiskielisten käy ja syö sijaan), mutta ilmiö esiintyy muissakin savolaismurteissa. Kainuun murteessa esiintyy myös diftonginreduktiota, jolloin kaikki i-, u- ja y- loppuiset diftongit ääntyvät väljempinä lukuun ottamatta pariääntiöitä ui, yi, iu ja iy. Siten Kainuussa ei sanota köyhä poika laulaa kauniisti vaan köyhä poeka laolaa kaoniisti.^[1]

Muista savolaismurteista erottavia piirteitä ovat jälkitavujen a- ja ä-loppuisien vokaaliyhtymien edustumat sekä monikkotyyppi akkoella, lampiilla ja kantoesta. Jälkitavujen yhtymät -aa ja -ää esiintyvät Kainuun murteissa usein muodossa -oa tai -eä, esimerkiksi kalloa (kalaa), ruvetkoa (ruvetkaa) ja leipeä (leipää). Yhtymät -oa, -öä, -ea ja -eä esiintyvät kirjoitettuna näennäisesti yleiskielisessä asussa, mutta murretta puhuttaessa ero on nähtävissä: kainuulaiset muodot eivät äänny kolmi- vaan kaksitavuisina, esimerkiksi kor-kea ja kok-koan (yleiskielessä kor-ke-a ja kok-ko-an). Kolmannessa yhtymäryhmässä -ua, -yä, -ia ja -iä on alueellista variaatiota, mutta yleisimmin esiintyy muotoja -uo, -yö ja -ie, kuten esimerkeistä piippuo (piippua), soapi kyssyä (saa kysyä), poekie (poikia) ja soapi kärsie (saa kärsiä) näkyy.^[1]

Kainuun murteesta voidaan myös havaita erilaista astevaihtelua, mitä muissa suomen kielen murteissa taikka kirjakielessä ei ole. Esimerkiksi sanoissa ”talo” ja ”poro” ei ole suomen kielessä astevaihtelua missään sijamuodossa, kaikista suomen sanoista puhumattakaan illatiivi- ja komitatiivi-muotoisissa sanoissa taloon, taloineen ja poroon, poroineen mutta Kainuun murteessa taas on talloon, talloineen sekä porroon, porroineen. Mielenkiintoinen puoli myös Kainuun murteessa on astevaihtelu sanoissa ”juna” ja ”savi”, jotka ovat illatiivissa junnaan ja savveen, mutta puolestaan komitatiivissa ne taipuvat samoin kuin suomessakin eli junineen ja savineen.

Muita Kainuun murteiden piirteitä ovat muun muassa partitiivityyppi emäntätä ja kivikkota, monikon 1. persoonan muodot tulemma tai myö tullaan, monikon 2. persoonan muodot työ tuletta, joillakin alueilla myös työ tulija (te tulitte). Lisäksi alueesta riippuen preesensin monikon 3. persoonan muodot ovat joko tyyppiä antavat tai antaat (he antavat).

Kaikissa savolaismurteissa Kainuun murretta lukuun ottamatta häviää -i -sanaloppu (karjalainen asu ol, nuol ja kainuulainen oli, nuoli).^[4] Tämä ilmiö voi olla myös yksi esimerkki siitä, kuinka Kainuun sijainti Oulun läänissä on vaikuttanut tähän ja muihin Kainuun murteen ilmiöihin.

Esimerkiksi pohjoispohjalaiset sanat nää ja tekkiin (yleiskielellisesti sinä ja tein) on vakiintunut nuorten puhumaan Kainuun murteeseen, eikä ole enää poikkeavaa törmätä niihin kuullessaan kainuulaisten nuorten puhetta. Sen sijaan vanhempi väestö ei käytä noita ilmaisuja, vaan puhuu vahvempaa murretta.^[5]

Alla muutamia Kainuun murteen omia sanoja. Sanoista voi huomata, että jotkut löytyvät myös suomen kirjakielestä, jolla on kuitenkin erilainen merkitys ja etenkin siksi itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten keskinäisissä keskusteluissa saattaa syntyä väärinkäsityksiä, vaikka keskinäinen ymmärrettävyys olisikin muuten sujuva. Murresanat on kerätty ja koottu aikanaan Kainuun murteen Facebook-ryhmästä.^[6]

• aekaota = joutua, kulkeutua, päätyä jonnekin
• aekava = pikkuvanha
• aena = aina; välillä, joskus (esim. ”Käön minä aena siellä kahtomassa”) Kainuulaisen käyttäessä sanaa ”aena” ei hän tarkoita välttämättä tekevänsä asiaa jatkuvasti, vaan hän voi tarkoittaa myös tekevänsä asiaa ainoastaan silloin tällöin.
• ahne = ahkera
• aprikoijja = arvailla
• ehki = edes
• erreös = erehdys
• haepakka = kiire
• haneli = vähän hölmö
• hanke = palkka
• hija = hiha
• holovuu = veden lotraaminen, valehtelu
• humppa = musiikki (esim. ”Laetahan poeka humppaa soemmaan.”)
• hyöteä = rehevä, pullea
• ilikosillaan = alasti (esim. Ilikosillaanko nä täällä kulet?”)
• irkama = pilkka, iva
• jurskea = raaka
• jöö = järjestyä (esim. ”Piähän vähä jöötie noille mukuloille!”)
• kiva = nopea, ärhäkkä, kipakka
• kulukku = kurkku (esim. ”Nyt muuten sattuupi kulukkuun.”)
• kutvelo = huono olo
• leso = laiska
• litsit = sepalus (esim. ”Poeka, sullahi on litsit aoki.”)
• oamu = aamu
• >
• pahki = törmätä johonkin (esim. ”Ajjoitko nä toloppaan pahki?”)
• pöönävelli = kahvi (esim. ”Juuvaanko myö pöönävellie ennen ulukoeluo?”)
• riijata = seurustella
• ryllätä = pitää hauskaa
• syömmaa = syrjäseutu
• tuima = suolaton (länsimurteissa tarkoittaa ”liian suolaista”)
• tööpeli = olut
• tällätä = meikata
• vasiten = tarkoituksella
• vipata = lainata (esim. ”Vippaa viitonen niin minä ruppean ottamaan tööpeliä!”)
• vänkäri = apukuljettaja
• äetyö = yltyä (esim. ”Nythän tämä äetyi paeniksi.”)
• ävär = kirjakieli
• ä’ä = uloste

Siinä missä Kainuun murteen sanojen muodot ovat saaneet saamelaista vaikutetta, on lainasanastoltaan Kainuun murre saanut vahvaa vaikutetta luonnollisesti myös venäjän kielestä itäisen sijaintinsa vuoksi, mutta hieman yllättäen myös ruotsin kielestä. Ruotsin kielen vaikutus on ollut jopa niin voimakasta, ettei voi varmaksi sanoa, kumpi kielistä on vaikuttanut lainasanoineen murteeseen enemmän. Myös lainasanoista on vaikea tunnistaa ja sanoa varmaksi, kummasta kielestä sana on lainautunut murteeseen. Alla muutamia ruotsin ja venäjän lainasanoja Kainuun murteessa.^[6]

• aski = rasia (ruotsiksi ”ask”)
• auksuuni = huutokauppa (ruo. ”aktion”)
• blinni = ohukainen (ruo. ”plänn”, mutta todennäköisesti sana venäjän kielen ”блин”)
• eli = tai (ruo. ”eller”, mutta hyvin todennäköisesti venäjän ”или”)
• ettonet = ruokalepo (tulee ruotsin sanasta ”äta”, joka on suomeksi ”syödä”)
• huusi, hyysi = ulkovessa, ulkohuussi, talo (ruo. ”hus”)
• hällä = liesi (ruo. ”hälla”)
• kahveli = haarukka (ruo. ”gaffel”)
• kihveli = rikkalapio (ruo. ”skyffel”)
• leetta = pitko (ruo. ”längd”, joka tarkoittaa suomeksi ”pituus”)
• loota = laatikko (ruo. ”låda”)
• roakata = ajaa parta (ruo. ”raka sig”)
• sumppi = kahvi (ruo. sump)
• tooli = tuoli (ruo. stol, mutta voi olla myös venäjän ”стол”)
• tyyrätä = ohjata (ruo. ”styra)
• täkki = peitto, peite (ruo. ”täcke”)
• veres = tuore, raikas (ruo. ”fräsch”)
• völjy, völijy = seura, porukka (ruo. ”följa”, joka tarkoittaa suomeksi ”seurata”)"

• akkuna = ikkuna (ven. ”окно”)
• blinni = (ven. ”блин”, mutta pienellä todennäköisyydellä voi olla myös ruotsin ”plänn”.)
• eli = (ven. ”или”, mutta voi olla myös ruotsin ”eller”)
• holotna = kylmä (ven. ”холодный”)
• ikramoida = leikkiä, pelleillä (ven. ”играть”)
• kapusta = kauha (joko venäjän ”копыстка” tai puolan ”kopyść”)
• kasakka = apulainen (ven. ”казак”, joka kuitenkin tarkoittaa Venäjän imperiumin aikaista ratsuväen sotilasta)
• komero = huone, säilytystila, makkari (joko venäjän ”камера” tai italian ”camera”)
• kohmelo, pohmelo = krapula (ven. ”похмел”)
• lavihta = penkki, lavitsa (ven ”лавица”)
• nuusa = puute (ven ”нужда)
• rostoi = simppeli, yksinkertainen (ven. ”простой”)
• rukkanen = hanska (ven. ”рука”, joka tarkoittaa oikeasti ”käsi”)
• saekka = tee (ven. ”чай”)
• sipattoa = kuiskata (ven. ”шелтать”)
• taasa = pesuvati (ven. ”таз“)
• tojjie = seisoa (ven. ”стоять”, mutta voi olla myös ruotsin ”stå”)
• tooli = tuoli (ven. ”стол” tai ruotsin ”stol”)
• topra = hyvä (ven. ”добрый”)
• tuumata = keskustella (ven. ”думать”, joka tarkoitaa oikeasti ”tuumailla, miettiä”)