Friedrich Kalkbrenner
Friedrich Kalkbrenner (7. marraskuuta 1785 lähellä Kasselia – 10. kesäkuuta 1849 Deuil, Ranska)[1] oli saksalainen pianisti ja säveltäjä. Kalkbrenner esiintyi julkisesti ensimmäistä kertaa viisivuotiaana ja valmistui Pariisin konservatoriosta vain 13-vuotiaana. Hän asui Lontoossa kymmenen vuotta ja oli suosittu pianisti ja opettaja. Vuonna 1824 Kalkbrenner muutti Pariisiin, jossa asui kuolemaansa 1849 saakka. Kalkbrenner oli luonteeltaan hyvin itsetietoinen ja pyrki kätkemään vaatimattoman syntyperänsä. Hän oli Pleyel-pianotehtaan osakas ja kuoli varakkaana miehenä.[2]
Kalkbrennerin soitto oli aikalaisten mukaan loppuun saakka viimeisteltyä ja hienostunutta. Hän teki suuren vaikutuksen nuoreen Frédéric Chopiniin, joka kirjoitti innoissaan ”Herzin, Lisztin ja Hillerin olevan nollia Kalkbrennerin rinnalla”. Toisaalta Kalkbrennerin soittoa pidettiin dynamiikaltaan ja tunneasteikoltaan rajoittuneena. Hänen sävellyksistään pianokappale Effusio musica oli aikanaan suosittu, mutta nykyään se on unohdettu, kuten hänen oopperansa, konserttonsa ja sonaattinsakin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schonberg, Harold C.: The Great Pianists. Simon & Schuster, 1987. ISBN 0-671-63837-8 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
