Eveliina Mäkinen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Eveliina Mäkinen vuonna 2022. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Pyeongchang 2018 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Peking 2022 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Suomi 2019 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Ruotsi 2015 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Yhdysvallat 2017 | jääkiekko | |
Eveliina Mäkinen (o.s. Suonpää, s. 12. huhtikuuta 1995 Kiukainen) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan maalivahti. Hän edustaa Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla SWHL B:ssä pelaavaa EV Zug Damenia.[1][2] Hän on pituudeltaan 174 cm[1].
Mäkisen kasvattajasura on Panelian Raikas[3]. Hän edusti SM-sarjassa Team Oriflame Kuortanetta kaudet 2011–2014. Kaudella 2014–2015 hän pelasi sekä Tampereen Ilveksessä että Minnesota-Duluthin yliopistojoukkueessa ja seuraavalla kaudella Ilveksessä. Kaudet 2016–2017 ja 2017-2018 hän edusti Rauman Lukkoa.[1][2] Hänet valittiin SM-sarjan parhaaksi maalivahdiksi ja All Stars -maalivahdiksi kaudella 2016–2017. Kausilla 2018–2020 hän edusti Linköping HC:ta. Kauden 2020–2021 hän aloitti Leksandsissa, mutta siirtyi kesken kauden Brynäsiin. Hän saavutti Ruotsin liigassa hopeaa 2019 ja 2021. Kaudella 2022–2023 hän pelasi PHF:n Metropolitan Rivetersissä ja syksystä 2023 lähtien EV Zug Damenissa.[2]
Mäkinen on pelannut Suomen pääsarjassa 93 runkosarjaottelua torjuntaprosentilla 90,9 ja 16 pudotuspeliottelua torjuntaprosentilla 92,9. Ruotsin liigassa hän on pelannut 96 runkosarjaottelua torjuntaprosentin ollessa 90,8 ja 23 pudotuspeliottelua prosentilla 91,5. PHF:n kuudessa ottelussa hänen torjuntaprosenttinsa oli 88,6.[2]
Mäkinen kuului Suomen alle 18-vuotiaiden MM-kisajoukkueeseen 2013[1][2]. Naisten maajoukkuessa hän teki ensiesiintymisensä Japania vastaan elokuussa 2013[4]. Hän oli mukana Sotšin olympialaisissa 2014[5], muttei saanut peliaikaa[1]. Ruotsin MM-kilpailuissa 2015 hän pelasi yhden ottelun[1]. Suomi sai kisoissa pronssia[6]. Hän kuului Suomen pronssijoukkueeseen myös Yhdysvaltojen MM-kilpailuissa 2017 jääden kuitenkin ilman peliaikaa[2]. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän oli Suomen pronssia saavuttaneen joukkueen kolmosmaalivahti.[7] Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän saavutti hopeaa.[8][9] Hän pelasi kisoissa kaksi ottelua. Hän kuului Suomen pronssijoukkueeseen Pekingin olympialaisissa 2022, mutta jäi kolmansissa peräkkäisissä olympialaisissa ilman peliaikaa. Kaikkiaan hän on pelannut 24 A-maaottelua.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinäkuussa 2021 Mäkinen meni naimisiin jääkiekkoilija Atte Mäkisen kanssa ja vaihtoi samalla sukunimensä Suonpäästä Mäkiseksi.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Eveliina Suonpää eurohockey.com. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g EVELIINA SUONPÄÄ eliteprospects.com. Viitattu 27.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Eveliina Suonpää teamoriflamekuortane. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 30.8.2013.
- ↑ Naisleijonat kaatoi Japanin - Susanna Tapani hurjassa iskussa, maalivahtidebytantit onnistuivat Leijonat. 3.8.2013. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 30.8.2013.
- ↑ Tällä joukkueella Naisleijonat hakee mitalia Sotshista 18.12.2013. Yle. Viitattu 18.12.2013.
- ↑ Bronze Medal eurohockey.com. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ Huttunen, Sasha: Naisleijonien maalivahti meni naimisiin SM-liigakiekkoilijan kanssa – sukunimi vaihtuu Ilta-Sanomat. 11.8.2021. Viitattu 12.8.2021.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
