Epikuroksen kirjeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjeet
Επιστολαί
Alkuperäisteos
Kirjailija Epikuros
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia
Julkaistu n. 300 eaa.
Suomennos
Suomentaja Marke Ahonen
Kustantaja Summa
Julkaistu 2003, teoksessa Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit
ISBN 952-5418-07-3
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Epikuroksen kirjeisiin (m.kreik. Ἐπιστολαί, Epistolai) lukeutuu kolme nykyaikaan säilynyttä Epikuroksen kirjoittamaa kirjettä. Ne ovat säilyneet osana Diogenes Laertioksen teosta Merkittävien filosofien elämät ja opit (kirja X, 35-135). Kirjeet ovat fysiikkaa käsittelevä Kirje Herodotokselle,[1] taivaan ilmiöitä käsittelevä Kirje Pythokleelle[2] sekä etiikkaa käsittelevä Kirje Menoikeukselle.[3]

Kirje Herodotokselle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirje Herodotokselle (Ἐπιστολὴ πρὸς Ἡρόδοτον, Epistolē pros Hērodoton) sisältää tiivistelmän epikurolaisesta luonnonopista. Se käsittelee ennen kaikkea atomioppia, kuten atomien ominaisuuksia ja liikettä sekä niiden muodostamia kokonaisuuksia. Lisäksi kirje käsittelee epikurolaista havaintoteoriaa, käsitystä sielusta sekä jumalien puuttumattomuutta maailman asioihin. Kirje mainitsee myös keskeisimmät luonnonopista seuraavat eettiset johtopäätökset, kuten kuolemanpelon turhuuden.

Epikuroksen fysiikan perusperiaatteena on se, että mikään ei synny tyhjästä eikä häviä tyhjiin. Kaikkeus koostuu atomeista, jotka muodostavat aineelliset kappaleet, sekä tyhjästä, mikä mahdollistaa atomien liikkeen. Atomit ovat pienimpiä aineosia, eli ainetta ei voi jakaa loputtomiin.[4] Atomeilla on erilaisia muotoja ja kokoja, mutta niitä ei voida jakaa enää pienemmiksi kappaleiksi.[5] Atomit ovat jatkuvassa liikkeessä äärettömässä kaikkeudessa.[6] Ne liikkuvat samalla nopeudella, mikäli eivät törmää toisiinsa.[7] Atomeilla on ainoastaan muoto, paino ja koko. Kun niiden yhdistelmien ominaisuudet muuttuvat, atomit itse eivät muutu.[8] Epikuros katsoo atomien muodostavan äärettömän määrän maailmoja, joita syntyy ja tuhoutuu jatkuvasti.[9]

Sielun Epikuros selittää koostuvan kaikkein sileimmistä ja pyöreimmistä atomeista, ja olevan näin aineellinen.[10] Havaitseminen tapahtuu niin, että kappaleista virtaa atomeita sieluun. Aistiminen jatkuu niin kauan kuin sielu on olemassa, mutta lakkaa sen hävittyä. Kun koko ruumis on tuhoutunut, aistiminen lakkaa. Havaitsemisessa itsessään ei tapahtu virhettä, mutta virheet ovat peräisin havaintoon liitetystä mielipiteestä.[11]

Fysiikan tavoitteena on selittää meitä koskevien ilmiöiden syyt, koska onnellisuutemme riippuu tästä. Vaikka emme tietäisi jonkun asian syytä varmasti, vaan meillä olisi useita mahdollisia syitä, tämä ei vähennä mielenrauhaa ja onnellisuutta.[12] Mielenrauhan selitetään olevan vapautumista uskomuksista, jotka koskevat esimerkiksi taivaankappaleiden jumaluutta tai kuolemaan liittyvää aistimiskyvyn menettämistä sellaisena, että se jotenkin koskettaisi ihmistä.[13] Taivaanilmiöt eivät ole seurausta jumalien vaikutuksesta.[14]

Kirje Pythokleelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirje Pythokleelle (Ἐπιστολὴ πρὸς Πυθοκλήν, Epistolē pros Pythoklē) käsittelee erilaisia taivaan ilmiöitä epikurolaisesta näkökulmasta. Päämääränä on kuvata ilmiöiden luonnolliset selitykset, ja sitä kautta mielenrauhan varmistaminen osoittamalla, että yliluonnolliset selitykset voidaan hylätä.

Epikuroksen mukaan taivaan ilmiöiden tutkimisen ainoa päämäärä on mielenrauha ja vakuuttuneisuus.[15] Kaikkeus koostuu äärettömästä määrästä maailmoja. Aurinko, kuu ja muut taivaankappaleet syntyivät samaan aikaan kuin muu maailma.[16] Taivaankappaleet ovat suunnilleen sen kokoisia miltä ne näyttävät. Epikuros luettelee useita eri vaihtoehtoja sille, miksi taivaankappaleet näyttävät nousevan ja laskevan, miksi niiden reitit taivaalla vaihtelevat, ja miksi kuulla on eri vaiheita. Auringon- ja kuunpimennykset johtuvat joko niiden sammumisesta tai toisten kappaleiden väliintulosta. Päivän ja yön vaihtelevat pituudet johtuvat joko auringon ja kuun kulkeman matkan pituuden vaihtelusta tai niiden nopeuden vaihtelusta.[17]

Sään ennustamisesta Epikuros sanoo, että säähän liittyvien merkkien ja sään välinen yhteys voi olla sattumaa tai seurausta ilmassa tapahtuvista todellisista muutoksista.[18] Epikuros luettelee useita eri vaihtoehtoja pilvien, sateen, ukkosen, salamoiden, ukonvaajojen, pyörremyrskyjen, maanjäristysten, rakeiden, lumen, kasteen, jään, sateenkaarien, haloilmiöiden ja pyrstötähtien synnylle.[19] Lisäksi hän käsittelee tähtien tai planeettojen erilaisia liikkeitä ja tähdenlentoja.[20]

Kirje Menoikeukselle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirje Menoikeukselle (Ἐπιστολὴ πρὸς Μενοικέα, Epistolē pros Menoikea) käsittelee epikurolaista etiikkaa.

Epikuros selittää, että jumalia tai kuolemaa ei tarvitse pelätä. Jumalat ovat kuolemattomia ja onnellisia. Kuolema ei kosketa meitä, koska aistiminen lakkaa kuollessa.[21] Mahtavin on se, jonka uskomukset jumalista ovat tällä tavoin hurskaita ja joka ei pelkää kuolemaa.[22]

Ihmisen tulee hallita halunsa. Haluista toiset ovat luonnollisia ja toiset tyhjiä. Teemme kaiken siksi, että vapautuisimme tuskasta ja pelosta. Nautinto on onnellisen elämän alku. Vaikka se on suurin hyvä, kaikki nautinnot eivät kuitenkaan ole valitsemisen arvoisia; nautinnoilla ei tarkoiteta samaa kuin mässäily tai muut aistilliset nautinnot.[23]

Itseriittoisuus ja viisaus ovat suurimpia hyviä asioita.[24] Kohtalo ei hallitse kaikkea, vaan ihmisellä on valta tehdä valintoja, joihin moraalinen kiitos ja moite kohdistuvat. Sattumakaan ole jumala.[25]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Diogenes Laertios (DL) X.35–83.
  2. ↑ DL X.84–116.
  3. ↑ DL X.122–135.
  4. ↑ DL X.56-59.
  5. ↑ DL X.39-43.
  6. ↑ DL X.41-44.
  7. ↑ DL X.61.
  8. ↑ DL X.54-56.
  9. ↑ DL X.45, 73.
  10. ↑ DL X.63, 67.
  11. ↑ DL X.46-51, 64-66.
  12. ↑ DL X.78-80.
  13. ↑ DL X.81-82.
  14. ↑ DL X.77.
  15. ↑ DL X.85-86.
  16. ↑ DL X.88-90.
  17. ↑ DL X.91-98.
  18. ↑ DL X.98-99, 115-116.
  19. ↑ DL X.99-111.
  20. ↑ DL X.112-115.
  21. ↑ DL X.123-125.
  22. ↑ DL X.133.
  23. ↑ DL X.127-132.
  24. ↑ DL X.130, 132.
  25. ↑ DL X.133-135.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Epikuroksen_kirjeet&oldid=22774095”