Bahai-usko

Bahai-usko^[1] (myös kirjoitusmuodoissa bahá’í-usko^[2], Baha’i-usko^[3]) on monoteistinen uskonto, jonka perusti Baha’ullah Persiassa vuonna 1863 ja joka korostaa ihmiskunnan hengellistä yhtenäisyyttä.^[4][5] Uskonnolla on noin kuusi miljoonaa kannattajaa ympäri maailman.^[6]

Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850.^[7] Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866.^[7]

Baha’ullahin jälkeen uudeksi johtajaksi nousi Abdulbaha’, joka levitti bahai-uskoa Lähi-idän ulkopuolelle. Hänen seuraajansa Shoghi Effendi tulkitsi uskontoa niin, että se sai nykyisen muotonsa, ja perusti neuvostoja ohjaamaan bahai-uskoa. Effendi kuoli vuonna 1957. Alkuaikojen väljästi järjestäytynyt liike alkoi 1930-luvulta lähtien järjestäytyä muiden uskontojen tavoin teokraattisesti. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.^[8]

Eniten bahaita asuu Intiassa, missä heitä on noin miljoona. Uskonnon synnyinmaassa Iranissa asuu noin 300 000–350 000 uskonnonharjoittajaa.^[9][10] Lisäksi heitä on huomattavasti Latinalaisessa Amerikassa ja osissa Pohjois-Amerikkaa, mutta Euroopassa suhteellisen vähän. Bahaita on vainottu monissa islamilaisissa maissa, erityisesti Iranissa.^[8]

Bahai-uskon voimakkaana piirteenä on pyrkimys ihmiskunnan yhdistämiseen ja maailmanrauhaan. Uskonnolla ei ole pappeja.^[11] Bahait opettavat, että kaikki uskonnot edustavat samaa jumaluutta, jonka ilmentymiä ovat olleet muun muassa Abraham, Zarathustra, Buddha, Jeesus ja Muhammed.^[12] Uskovien velvollisuuksia ovat päivittäiset rukoukset, paastoamiset, bahai-kalenteri ja puoluepolitiikan välttäminen.^[11] Uskonto sisältää vähän rituaaliperinteitä.^[13]

Pääartikkeli: Bahain historia

Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn kahdennentoista imaamin – Qaimin tai Mahdin, profeetta Muhammadin seuraajan – ilmestymiseen, mikä merkitsisi ylösnousemuksen sekä ihmiskunnan uuden, onnellisen ja oikeudenmukaisen aikakauden alkua. Vuonna 1844 nuori persialainen kauppias Sayyid Ali Muhammad Shirazi ilmoitti ensimmäiselle opetuslapselleen olevansa portti (Bab) šiialaisten kätkettyyn imaamiin.^[7] Tämän hän antoi ymmärtää myös ensimmäisessä kirjassaan Qayyum al-asma’, mistä baabilaisuus alkoi eriytyä vähitellen omaksi uskonnolliseksi liikkeekseen.^[14][15] Vuonna 1847 Bab ilmoitti itse olevansa kätketyn imaamin paluu, mikä irrotti liikkeen lopullisesti šiialaisuuden valtavirrasta.^[16]

Vuonna 1848 baabilaiset nousivat aseelliseen kapinaan kuningasta vastaan, minkä seurauksena Bab teloitettiin vuonna 1850. Pian liike joutui vainojen kohteeksi ja tuhansia sen kannattajia surmattiin.^[16][17] Babin kuoleman jälkeen ilmaantui useita henkilöitä, jotka ilmoittivat olevansa liikkeen ennustama profeetta. Bab oli nimittänyt seuraajakseen teheranilaiseen aatelissukuun kuuluvan Mirza Yahya Nurin, myöhemmältä nimeltään Subh-i azal. Vuonna 1852 šaahi Nasiraddania vastaan tehtiin murhayritys, ja seuraavana vuonna baabilaisten johtohenkilöt karkotettiin Osmanien valtakuntaan kuuluvaan Bagdadiin.^[18]

Vuonna 1856 Subh-i azalin vanhempi velipuoli Mirza Husain Ali Nuri, myöhemmin Baha’ullah, astui käytännössä liikkeen johtoon. Viimeistään vuonna 1866 Baha’ullah ilmoitti julkisesti, että hän oli Babin mainitsema "Se, jonka Jumala tuo esiin". Tosin hänen väitetään kertoneen asian lähipiirilleen jo vuonna 1863, saatuaan ilmestyksen Ridvanin puutarhassa.^[19] Merkittävä osa baabilaisista hyväksyi julistuksen, mutta osa kannattajista kiisti sen. Varsinaisen bahai-uskon katsotaan syntyneen tästä julistuksesta.^[7] Vuonna 1868 uskonnon kannattajat siirrettiin Akkon rangaistussiirtolaan Palestiinaan – nykyiseen Israeliin.^[17]

Bahá’ullahin kirjallinen tuotanto käsittää yli sata teosta ja muistiota. Hänen julkaisuistaan tärkeimmäksi osoittautui Akkon vankila-aikana kirjoitettu maailmansivilisaation peruskirja Kaikkein pyhin kirja (al-Kitab al-aqdas). Bahá’ullah vietti elämänsä viimeiset vuodet kotiarestissa ja kuoli 1892.^[15][17][20]

Bahá’ullah nimitti seuraajakseen vanhimman poikansa Abdulbaha’n, joka järjesti maailmanlaajuisen lähetystyön.^[7][20] Samalla uskontulkintaan liitettiin myös kristillisiä ja länsimaisia humanitaarisia piirteitä. Bahai-usko oli aluksi vain väljästi järjestäytynyt, eikä käännytettyjä pakotettu etenkään länsimaissa luopumaan omasta uskontokunnastaan.^[8] Abdulbaha’ kuoli vuonna 1921.^[15][17] Hänen testamenttinsa perusteella liikkeen ylivalvojaksi nousi tyttärenpoika Shoghi Effendi. Hänet julistettiin Uskon suojelijaksi, jonka tulkintojen vastustaminen tulkittiin Jumalan vastustamiseksi.^[8]

Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien.^[8] Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä.^[15] Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.^[8]

Bahait uskovat, että heidän uskontonsa on kaikkien maailman uskontojen täyttymys. Jumala on monoteistinen ja hän on ilmaissut itseään eri sanansaattajien välityksellä. Bahai-uskon kolme keskeisintä ydinteemaa ovat Jumalan, uskontojen ja ihmiskunnan ykseys.^[20]

Jumala on Bahai-uskossa ylimaallinen, eikä häntä voi tuntea suoraan. Jumala on ilmaissut itseään eri sanansaattajien kautta, joista viimeisin oli Baha’ullah. Bahai-uskon mukaan Jumala on yksi ja koko kaikkeus kuuluu hänelle. Hän on kaikkivaltias ja täydellinen. Maailmanhistoriassa on ollut vain yksi Jumala ja eri uskonnot ovat kutsuneet Häntä eri nimillä. Ihmisen rajallinen mieli ei voi ymmärtää Jumalaa. Bahaiden mukaan ainoa asia, mitä tiedämme Jumalasta on, että hän on olemassa.^[12]

Ylimaallinen Jumala on ilmaissut itseään eri sanansaattajien muodossa, ja jokainen heidän perustamistaan uskonnoistaan on johtanut ihmiskunnan aina korkeammalle tasolle. Bahait hyväksyvät kaikki suurten maailmanuskontojen perustajat ja keskushahmot. Heihin kuuluvat muun muassa Abraham, Mooses, Krishna, Buddha, Zarathustra, Jeesus ja Muhammad sekä kaiken ilmoituksen huipentumana Bab ja Baha’ullah.^[21] Jumalalta saatujen muistioiden ilmaisemisen ketju alkaa jo muinaisista maageista ja aiempien uskontojen kirjoituksissa profeetoiksi mainitaan muun muassa Aatami, Nooa, Hud ja Salih.^[22]

Bahait uskovat, että maailmassa on ainoastaan yksi uskonto, joka on ”Jumalan uskonto”. Kaikki maailman suuret uskonnot ovat erilaisia lähestymistapoja tähän uskontoon. Bahait hyväksyvät muut uskonnot, eikä niiden harjoittajia syrjitä, vaan bahait pyrkivät rauhaan ja sopusointuun muiden uskontojen kanssa.^[23]

Bahaiden lopullisena tavoitteena on viimeisten aikojen lopullinen rauha, Suurin Rauha (sulh-i a’azam), joka koittaa kaikkien uskontojen löydettyä täyttymyksen bahai-uskossa, mutta sitä ennen tavoitteena on Pienempi Rauha (sulh-i akbar), maailmanrauha nykyisten hallitusten johdolla.^[24] Suurimman Rauhan aikana toteutuu itsestään myös bahai-laki, joka koostuu Baha’ullahin teoksesta Kaikkein pyhin kirja sekä Abdulbaha’n erillisistä kirjeistä.^[25]

Bahaiden mukaan heidän uskontonsa ei ole viimeinen ja täydellinen Jumalan ilmoitus, mutta he uskovat, että bahai-usko on nykyaikana lähimpänä totuutta. Bahai-uskon mukaan on kaksi syytä, miksi uskonnot ovat erilaisia. Ensinnäkin eri yhteisöissä ja eri aikoina on ollut erilaisia tarpeita, ja toiseksi ihmiskunnalle esitetään totuus sen kulloisenkin henkisen kypsyyden mukaan.^[23]

Bahai-usko pitää itseään erillisenä uskontona, mutta siinä näkyy islamin vaikutteita. Bahai-uskon mukaan Koraani tallettaa Jumalan sanan luotettavammin kuin Raamattu. Syynä tähän on, että Koraanissa on enemmän profeetta Muhammadin suoraa tekstiä kuin Raamatussa Jeesuksen omaa opetusta.^[22] Toinen syy on Koraanin myöhäisempi syntyaika. Baha’ullah viittasi kirjoituksissaan usein Koraanin jakeisiin, mutta muuten tekstisisältö erosi täysin. Hän viittasi myös Uuteen testamenttiin, persialaisiin hengellisiin runoihin sekä antiikin Kreikan filosofiaan.^[26]

Bahai-uskossa korostuu pyrkimys kansojen yhteen liittämiseen Baha’ullahin nimessä, jolloin syntyisi yleismaailmallinen poliittinen, sosiaalinen ja uskonnollinen rauhan valtakunta, jossa olisi yksi uskonto, yksi kulttuuri ja yksi kansainvälinen apukieli.^[11] Bahai-uskon mukaan mikään ryhmä ei ole toista ylivertaisempi vaan kaikki ovat tasa-arvoisia. Bahait tekevät työtä rasismia ja ennakkoluuloja vastaan. Vaikka uskonto pyrkii ykseyteen, se kuitenkin kannattaa eri kansojen tapoja ja kulttuureja, kunhan ne eivät ole syrjiviä. Samaten kannatetaan sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.^[27]

Bahait uskovat, että jokaisella on kuolematon sielu. Se on ihmisen henkinen osa, joka ei kuole vaan jatkaa olemassaoloaan toisessa muodossa. Sielu ei asu ruumiissa, vaan se yhdistyy ihmiseen heti hedelmöittymisvaiheessa. Mikäli kaksi ihmistä on elänyt hyvän avioliiton, heidän sielunsa jatkavat yhdessä myös kuoleman jälkeen.^[28]

Bahai-uskon mukaan taivas ja helvetti eivät ole palkkio- tai rangaistuspaikkoja, jotka saavutettaisiin ruumiin kuoleman jälkeen, vaan ennemminkin ihmissielun tai mielen tiloja. Taivas on läheisyyttä Jumalaan, mikä syntyy läheisyydestä uskonnon ilmaisijaan hänen opetustensa tutkimisen, ymmärtämisen ja noudattamisen kautta. Helvetti on vastaavasti etäisyyttä niistä.^[29] Toisin kuin monissa muissa uskonnoissa, bahait eivät näe ihmisessä pahuutta. Kaikki Jumalan luoma on pohjimmiltaan hyvää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ihminen kykenisi tekemään julmia tekoja kanssaihmisiään ja ihmiskuntaa kohtaan.^[30]

Bahai-usko näkee itsensä rauhan ja ykseyden tuojana. Uskonnossa ei ole pappeja eikä sakramentteja, ja rituaaleja on vain vähän.^[31] Kuitenkin bahai-uskon tapoja säätelevät Baha’ullahin laatimat lait, jotka edellyttävät päivittäisiä rukouksia, paastoa sekä pyhien kirjoitusten opiskelua.^[32] Pakollisten rukousten lisäksi tapakulttuuri sisältää ainoastaan hautajaisrituaalin sekä yksinkertaisen hääseremonian.^[31]

Rukoukseen liittyy islamin tapaan määrätyt vuorokaudenajat, asennot sekä rukoussuunta kohti Baha’ullahin hautapyhäkköä.^[32] Jokainen 15 vuotta täyttänyt on velvollinen suorittamaan päivittäisen yksityisen rukouksen. Joka päivä tulisi valita yksi kolmesta vaihtoehdosta: lyhyt rukous vuorokauden valoisana aikana, keskipitkä rukous kolmesti vuorokauden aikana tai pitkä rukous mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ennen rukousta peseydytään.^[33]

Rituaalien vähäisyyteen bahait mainitsevat kaksi syytä: Rituaalit voivat rapauttaa ja häivyttää niiden takana olevan henkisen tarkoituksen. Toiseksi rituaalit voivat johtaa kulttuuri-imperialismiin ja tuhota eri kulttuurien rikkaan monimuotoisuuden. Rituaalien vähäisyys ei tarkoita juhlapäivien ja erityistilaisuuksien unohtamista. Bahailaisia rohkaistaan yhteisiin kokoontumisiin, joissa rukoileminen ei ole pakollista. Rukous nähdään enemmän yksityisenä tapahtumana.^[31] Bahait eivät käytä alkoholia, mutta uskonto ei sisällä islamin tapaan ruokasäädöksiä.^[32]

Pääartikkeli: Bahai-kalenteri

Bahait käyttävät erityistä bahai-kalenteria. Uskonnon mukaan Bab antoi kalenterin, jonka Baha’ullah vahvisti alkamaan vuodesta 1844. Kalenteri perustuu aurinkovuoteen, eli siinä on 365 päivää, viisi tuntia ja noin viisitoista minuuttia.^[34]

Bahai-vuodessa on 19 kuukautta, joista jokainen on yhdeksäntoista päivän pituinen. Kahdeksannentoista ja yhdeksännentoista kuukauden väliin on jätetty tavallisena vuonna neljä ja karkausvuonna viisi välipäivää, jotta kalenteri voidaan sovittaa aurinkovuoteen.^[35] Pyhäpäivien viettoon ei ole säädetty mitään erityisiä juhlamenoja. Bahai-kuukauden ensimmäisenä päivänä bahait viettävät yhdeksäntoista päivän juhlaa, jossa on sekä henkistä, hallinnollista että sosiaalista sisältöä.^[35] Paasto alkaa 2. päivä maaliskuuta ja kestää yhdeksäntoista päivää. Vuosi vaihtuu kevätpäiväntasauksen aikaan eli 21. maaliskuuta.^[36]

Bahaille perhe on yhteisöjen ja kansojen perusyksikkö, sillä vahvat ja rakastavat perheet muodostavat toimivan yhteisön ytimen. Avioliitto nähdään sekä ruumiin että sielun yhdistymisenä, ja se on tasa-arvoinen miehen ja naisen kesken. Kuitenkaan naimisiinmeno ei ole elämän tärkein päämäärä eikä avioliiton ulkopuolella eläviä syrjitä. Järjestettyjä avioliittoja ei suvaita, vaan jokaisen täytyy löytää oma sielunkumppaninsa. Avioeroihin suhtaudutaan kielteisesti, mutta nekään eivät ole kiellettyjä. Jos aviopari ilmoittaa haluavansa erota, seuraa vuoden mittainen harkinta-aika. Tänä aikana parin tulee hakea neuvoja paikalliselta neuvostolta avioliiton pelastamiseksi.^[37]

Bahai-uskon toiminta rahoitetaan jäsenien lahjoituksilla, ja yhteisön ulkopuolinen rahoitus on kielletty. Uskonnon kannattajia rohkaistaan ylläpitämään bahai-rahastoa säännöllisin lahjoituksin, mutta lahjoitukset ovat kuitenkin täysin vapaaehtoisia ja kunkin jäsenen yksityisasia.^[38] Kannattajia rohkaistaan kertomaan uskostaan kanssaihmisille, ystäville ja sukulaisille tai muuttamaan uudelle alueelle eräänlaisena edelläkävijänä. Käännytystyössä henkinen tai fyysinen painostaminen on kielletty, sillä jokaisen tulee ymmärtää totuus itsenäisesti.^[39]

Bahait valitsevat edustajansa vapailla vaaleilla, mutta siitä huolimatta järjestelmä on teokraattinen.^[13] Bahain maailmankeskus on uskonnon henkinen ja hallinnollinen keskus, ja se sijaitsee Israelin Haifassa. Keskuksessa on hallintojärjestelmän korkein taso, yhdeksänhenkinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto. Sen tehtävänä on pitää uskonto yhtenäisenä. Lisäksi jokaisessa maassa on henkiset neuvostot kansallisella ja paikallisella tasolla. Kahden viimeksi mainitun tason henkilöt valitaan vaaleilla, joihin voivat osallistua kaikki 21 vuotta täyttäneet bahait.^[40] Eri maiden kansalliset neuvostot kokoontuvat kerran viidessä vuodessa valitsemaan Yleismaailmallisen oikeusneuvoston jäsenet.^[41] Oikeusneuvoston jäseneksi ei hyväksytä naisia.

Bahai-temppelit ovat rukoukseen ja mietiskelyyn tarkoitettuja hiljentymispaikkoja. Ne eroavat perinteisistä kirkoista, temppeleistä, synagogista ja moskeijoista siten, että niiden sisustus on äärimmäisen pelkistetty eikä niissä pidetä saarnoja tai muita jumalanpalvelusmenoja. Bahai-temppelit ovat avoinna kaikkien uskontojen seuraajille. Niissä lausutaan pyhiä kirjoituksia ja rukouksia kaikista maailmanuskonnoista, ja tarkoitus on, että jokainen voi hiljaa mietiskellen nauttia henkisestä ilmapiiristä itselleen sopivalla tavalla. Temppelit on suunniteltu yksilöllisesti, mutta yhteistä kaikille on yhdeksän sisäänkäyntiä ja keskuskupoli.^[42] Nykyisin bahai-uskolla on kahdeksan mannermaista temppeliä, jotka sijaitsevat Australiassa, Chilessa, Intiassa, Panamassa, Saksassa, Samoalla, Ugandassa ja Yhdysvalloissa.^[43]

Pääartikkeli: Bahain kirjoitukset

Bahai-usko perustuu Babin, Baha’ullahin ja Abdulbaha’n kanonisiin teoksiin, joita tulkitsi ja selitti Shoghi Effendi.^[44] Tavallinen bahai-uskovainen saa johdatuksensa yhteisöltä ja kanonisoiduista teoksista, ja bahai-uskon alkuaikojen esoteerisuus ja spiritismi on hylätty.^[45] Effendin kuoleman jälkeen bahai-uskon tulkinnat on tehnyt Yleismaailmallinen oikeusneuvosto aikaisempien kirjoitusten pohjalta.

Bahai-uskolla on eri arvioiden mukaan 5–7 miljoonaa kannattajaa.^[43][46] Eniten bahaita on Intiassa, noin miljoona,^[43] ja toiseksi eniten Iranissa, noin 300 000–350 000.^[10] Yhdysvalloissa on vajaat 200 000 uskonharjoittajaa,^[47] joista etelävaltiossa asuvat ovat pääsääntöisesti afroamerikkalaisia^[8]. Bahai-usko kasvaa nopeimmin Etelä-Aasiassa ja Afrikassa.^[13] Alueittain bahaita on arvioitu olevan eniten Etelä-Aasiassa, yli kaksi miljoonaa. Itä-Afrikassa bahaita on yli miljoonan ja Euroopassa yli 100 000.^[46]

1.  Belize: 2,5%
2.  Bolivia: 2,2%
3.  Sambia: 1,8%
4.  Mauritius: 1,8%
5.  Guyana: 1,6%
6.  Vanuatu: 1,4%
7.  Barbados: 1,2%
8.  Trinidad ja Tobago: 1,2%
9.  Panama: 1,2%
10.  Kenia: 1,0%
11.  Lesotho: 0,9%
12.  Papua-Uusi-Guinea: 0,9%
13.  Réunion: 0,9%
14.  Tšad: 0,9%
15.  Botswana: 0,8%
16.  Gambia: 0,8%
17.  Suriname: 0,8%
18.  Kongon tasavalta: 0,6%
19.  Salomoninsaaret: 0,6%
20.  Venezuela: 0,6%

Lähde:^[48][49][50]

Bahai-uskoa on vainottu sen perustamisesta saakka monissa islamilaisissa maissa, erityisesti Iranissa.^[15] Iranin arviolta 300 000–350 000 jäsenen bahai-yhdyskunta on maansa suurin uskonnollisista syistä vainottu vähemmistö.^[9][10] Uskonto kärsi alkuvuosinaan ankarista vainoista, mutta ne laantuivat vähitellen. Muutos huonompaan tapahtui jälleen vuonna 1979, kun Iranissa tehtiin islamilainen vallankumous. Tämän jälkeen satoja bahailaisia on kidutettu ja teloitettu sekä tuhansia vangittu.^[51] Iranin valtio ei tunnusta bahai-uskoa itsenäiseksi uskonnoksi juutalaisuuden ja kristinuskon tapaan.^[10]

• Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8
• Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008. Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6
• Smart, Ninian: ”Bahai. A New Religion from Within Islam”, The World’s Religions. Cambridge: Cambridge University Press, 1989 (reprinted 1995). ISBN 0521429064 (englanniksi)

• ’Abdu’l-Bahá: Vastauksia joihinkin kysymyksiin. (Some Answered Questions, 1908.) 2. muuttumaton painos (1. painos 1962) Helsinki: Suomen bahá’iden kansallinen henkinen neuvosto, 2002. ISBN 952-9584-64-4
• ’Abdu’l-Bahá: Puheita Pariisissa. (Paris Talks, 1912.) 2. muuttumaton painos (1. painos 1962) Helsinki: Suomen Bahaien kansallinen henkinen hallintoneuvosto, 1984. ISBN 951-95551-3-7
• Bahai-rukouksia. Bahá’u’lláhin, Babin ja A̓bdu’l-Bahán ilmaisemia rukouksia ja muistioita. Helsinki: Suomen bahá’iden kansallinen henkinen neuvosto, 2001. ISBN 952-9584-51-2
• Bahá’ullá: Bahá’ulláhin julistus maailman kuninkaille ja johtajille. ((The Proclamation of Bahá’u’lláh to the Kings and Leaders of the World, 1967.) Englanninkielisestä laitoksesta suomentanut Maija Pihlainen) Helsinki: Suomen bahá'iden kansallinen henkinen hallintoneuvosto, 1980. ISBN 951-95551-1-0
• Bahá’u’lláh: Kitáb-i-aqdas. Kaikkein pyhin kirja. ((Kitáb-i-aqdas, julkaistu 1890–91.) Shoghi Effendin englanninnoksesta suomentanut Maija Pihlainen) Helsinki: Suomen bahá’iden kansallinen henkinen hallintoneuvosto, 1987. ISBN 951-95551-5-3
• Bahá’u’lláh: Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista. ((Gleanings from the Writings of Bahá’u’lláh, 1939.) Shoghi Effendin englanninnoksesta suomentanut Maija Pihlainen) Haifa: Bahai-maailmankeskus: Helsinki: Suomen bahá’iden kansallinen henkinen neuvosto, 2000. ISBN 952-9584-49-0

• Suomen bahai-yhteisön sivusto.
• Uskonnot Suomessa -hanke: Suomen bahai-yhdyskunta.
• Kansainvälisen bahai-yhteisön sivusto. (englanniksi)
• BBC:n bahai-sivusto. (englanniksi)