Asetyylisalisyylihappo

Asetyylisalisyylihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-(asetyylioksi)bentsoehappo
Tunnisteet
CAS-numero	50-78-2
ATC-koodi	A01AD05
PubChem CID	2244
DrugBank	APRD00264
Kemialliset tiedot
Kaava	C9H8O4
Moolimassa	180,154 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Synonyymit	Asetyylisalisyylihappo 2-asetoksibentsoehappo Aspiriini
Fysikaaliset tiedot
Tiheys	1,40 g/cm³
Sulamispiste	135 °C
Kiehumispiste	140 °C (hajoaa)
Liukoisuus veteen	1
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	80–100 %
Proteiinisitoutuminen	99,6 %
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	300–650 mg annos: 3,1–3,2 tuntia 1 g annos: 5 tuntia 2 g annos: 9 tuntia
Ekskreetio	Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	C(AU) C(US)
Reseptiluokitus	Unscheduled (AU)GSL (UK) OTC(US)
Antotapa	yleisimmin peroraalinen

Asetyylisalisyylihappo (ASA), joka tunnetaan myös nimellä aspiriini lääkkeen tunnetuimman tuotemerkin mukaan, on tulehduskipulääke, joka lievittää kipua ja kuumetta sekä vähentää tulehdusta. Haittavaikutuksina se ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja voi aiheuttaa pitkäaikaiskäytössä mahahaavan. Lapsille ei tule antaa asetyylisalisyylihappoa sisältäviä valmisteita, sillä aineella epäillään olevan yhteys Reyen oireyhtymään.^[1] Lääkkeen tunnetuin kauppanimi on Aspirin.

Luonnon salisylaatteja, joiden synteettisenä johdannaisena asetyylisalisyylihappoa pidetään, on luonnossa muun muassa pajun kuoressa. Kuorta onkin aikojen kuluessa käytetty rohtona kuumeeseen ja reumaattiseen särkyyn. Vanhimmat todisteet pajurohdosten käytöstä ovat tuhansien vuosien takaa (1500 eaa.), Egyptistä löydetyissä Ebersin papyruksessa. Samanlaisia mainintoja on myös muinaisilta sumereilta ja assyrialaisilta. Pajun, erityisesti valkosalavan (Salix alba), käyttö rohdoksena on ollut tunnettua myös kiinalaisten, intialaisten ja kreikkalaisten kulttuurien keskuudessa ^[2].

Euroopassa Hippokratesta pidetään pitkälti modernin lääketieteen isänä, ja hänen osuuttaan pajun kuoren voittokulkuun nykymaailman kenties käytetyimmäksi lääkkeeksi, asetyylisalisyylihapoksi, pidetäänkin siksi merkittävänä. Hippokrateen kuvaukset pajun kuoresta saatavasta valkoisesta jauheesta kivunlievittäjänä ovat säilyneet tähän päivään. Tärkeä virstanpylväs asetyylisalisyylihapon historiassa on myös ollut pastori Edmund Stonen innovatiivinen ajatus kokeilla pajunkuoren tehoa horkkatautia poteviin kyläläisiin.^[2][3]

Myöhemmin pajurohdosten vaikutusmekanismien tutkiminen johti pääasiallisena pidetyn tehoaineen salisiinin eristämiseen. Ensimmäisenä yhdisteen pajusta löysi ranskalainen tiedemies Henri Leroux vuonna 1829.^[2] Eristäminen oli kuitenkin aikaa vievää ja kallista, ja siksi työ salisiinin synteettisen johdannaisen tuottamiseksi aloitettiin samoihin aikoihin.^lähde?

Salisyylihappoa valmistettiin synteettisesti 1800-luvun puolivälissä, mutta sen käyttö lääkkeenä ei ollut laajaa hapon aiheuttamien sivuvaikutusten, yleisimmin mahaärsytysten, vuoksi. Siedetympää yhdistettä kehitteli muun muassa ranskalainen kemisti Charles von Gerhard, joka onnistui vuonna 1853 valmistamaan salisyylihaposta asetyloidun muodon asetyylisalisyylihapon. Keksijällä ei ollut mielenkiintoa keksintönsä markkinoimiseen, ja sillä erää tuote unohtui vuosikymmeniksi.^lähde?

1800-luvun lopussa Bayerilla työskennelleet Felix Hoffmann ja Arthur Eichengrün olivat molemmat merkittävällä panoksella kehittämässä asetyylisalisyylihapon teollista synteesimenetelmää, joka valmistui vuonna 1897. Bayer sai 6. maaliskuuta 1899 tuotteelle patentin kauppanimellä Aspirin, ja tuote saatiin markkinoille.^[2][3][4][5]

Asetyylisalisyylihappo oli tuolloin ensimmäisiä teollisesti valmistettuja tulehduskipulääkkeitä. Nykyisin Aspirin-valmistetta käytetään maailmalla 100 miljoonaa tablettia päivittäin.^[6] Asetyylisalisyylihappoa sisältäviä lääkevalmisteita myydään Suomessa myös muun muassa tuotenimillä Disperin^[7] ja Primaspan^[8].

Asetyylisalisyylihappo ehkäisee veren hyytymistä,^[9] ja sitä käytetäänkin ainakin valtimotaudin ehkäisykeinona. Se saattaa myös ehkäistä laskimoveritulppia.^[10] Sydäninfarktipotilaan hoitoon asetyylisalisyylihappoa suositellaan ensilääkkeeksi ehkäisemään tukoksien muodostumista, ja vielä sairaudesta selviytymisen jälkeen potilasta päätyy tavallisesti nauttimaan asetyylisalisyylihappoa säännöllisesti pienen annoksen ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa.^[9] Asetyylisalisyylihappo lieventää myös kipua ja tulehduksia.

Asetyylisalisyylihapon ehkäisevä vaikutus veritulppien muodostumisessa perustuu siihen, että se estää erästä tromboksaani A₂:n muodostumiseen osallistuvaa entsyymiä toimimasta. Tromboksaani A₂ tehostaa verihiutaletulpan muodostumista.^lähde?

Asetyylisalisyylihapon kipua ja tulehduksia lieventävä vaikutus perustuu siihen, että se estää pysyvästi syklo-oksigenaasin toiminnan. Syklo-oksigenaasilla on tärkeä rooli tulehdusreaktiota aiheuttavien prostaglandiinien synteesissä, joka puolestaan kiihtyy kuumeen ja kivun aikana. Syklo-oksigenaasin aktiivisen keskuksen läheinen seriinitähde asetyloituu, jolloin entsyymin toiminta estyy.^[11] Asetyylisalisyylihappo sitoutuu tehokkaimmin syklo-oksigenaasin COX-1-muotoon.^[12]

• Salisyylihappo

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta aspiriini Wikimedia Commonsissa

• Asetyylisalisyylihapon kansainvälinen kemikaalikortti
• Kemiallinen synteesi – Aspiriinin valmistus (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
• Arno Forsius: Asetyylisalisyylihappo ja sen aikakausi (katsaus asetyylisalisyylihapon elinkaareen) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Lääkelaitos: ASPIRIN® (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
• Terveysportti, metatesaurus: Asetyylisalisyylihappo
• Human Metabolome Database: Aspirin (englanniksi)
• DrugBank: Aspirin (englanniksi)
• Food Component Database (FooDB): Acetylsalicylic acid (englanniksi)
• KEGG: Acetylsalicylic acid (englanniksi)
• ChemBlink: Acetylsalicylic acid (englanniksi)
• Bristol University School of Chemistry, Molecule of the Month: Aspirin (englanniksi)