Art Ensemble of Chicago

The Art Ensemble of Chicago on avantgarde-jazz -yhtye, joka perustettiin Chicagossa 1960-luvun jälkipuoliskolla. Alansa johtaviin kuuluva yhtye levyttää ja esiintyy edelleen uusien muusikkojen korvatessa kahta kuollutta perustajajäsentä.

Ryhmä julkaisi ensimmäisen levynsä, Sound, nimellä "Roscoe Mitchell Sextet" vuonna 1966. Mukana oli jo tuolloin saksofonisti Roscoe Mitchell, trumpetisti Lester Bowie sekä basisti Malachi Favors Maghostut. Seuraava ryhmän itsestään käyttämä nimi oli "Roscoe Mitchell Art Ensemble". Vuonna 1967 mukaan liittyivät Joseph Jarman (saksofoni) sekä Philip Wilson (rummut), ja yhtye levytti Nessa -merkille joukon levyjä.

Nimi "The Art Ensemble of Chicago" otettiin käyttöön vuonna 1969, kun ryhmän jäsenet (lukuun ottamatta Paul Butterfieldin blues-yhtyeeseen liittynyttä Wilsonia) lensivät Pariisiin. Nimi vaihdettiin ranskalaisen promoottorin ehdotuksesta. Pariisissa uudeksi rumpaliksi löydettiin Famoudou Don Moye. Vuonna 1970 ryhmä levytti kaksi albumia laulaja Fontella Bassin kanssa, joka oli tuolloin Bowien vaimo^[1]. Näistä varsinkin Les Stances A Sophie on tunnettu edelleen.

Yhtye palasi Amerikkaan vasta vuonna 1972. Kyseisenä vuonna levytettiin myös yksi yhtyeen tunnetuimmista levyistä, live-albumi Bap-Tizum. Mitchellin, Jarmanin, Bowien, Favorsin ja Moyen muodostama kokoonpano pysyi samana aina vuoteen 1993 saakka. Amerikkaan palattuaan ryhmän jäsenet sopivat toimivansa yhdessä vähemmän tiiviisti, jotta kukin jäsen voisi luoda samalla myös soolouraansa. Tämän ratkaisun on arveltu auttaneen ryhmää pysymään kasassa pitkään. Vuosien 1972 ja 2004 välillä yhtye julkaisi 20 studiolevyä ja muutamia live-taltiointeja.

Vuonna 1993 ryhmän kokoonpano vihdoin muuttui, kun Jarman vetäytyi siitä pois keskittyäkseen Zen-filosofian sekä aikidon harjoittamiseen. Bowie kuoli maksasyöpään vuonna 1999, ja ryhmä jatkoi tämän jälkeen triona, joka turvautui usein vieraileviin artisteihin. Vuonna 2003 Jarman palasi yhtyeeseen. Vuonna 2004 Favors Maghostut kuoli kesken Sirius Calling -albumin levytysten. Sen jälkeen trumpetisti Corey Wilkes ja basisti Jaribu Shahid ovat olleet mukana yhtyeen esiintymisissä.

Art Ensemble of Chicago tunnetaan siitä, että se painottaa "multi-instrumentalismia" (eli kukin jäsen soittaa useampia soittimia) ja käyttää tavanomaisten jazz-soittimien lisäksi muita soittimia, kuten erilaisia lyömäsoittimia. Usein nämä epätavalliset soittimet ovat peräisin eri maanosien etnisestä musiikista. Niin ikään ryhmä on erottunut muista jazz-esiintyjistä pukujensa sekä kasvomaalaustensa ansiosta. Yhtyeen esiintymisissä onkin mukana musiikin lisäksi myös visuaalinen ulottuvuus. Tyypillistä on, että lavalla on paljon lyömäsoittimia, joita kaikki ryhmän jäsenet soittavat välillä.

Nämä Art Ensemble of Chicagon piirteet, jotka erottavat sen muista jazz-yhtyeistä, ovat yhtyeen jäsenten tietoinen valinta, koska he haluavat ylittää perinteisen jazzin tiukkoina pitämänsä rajat. Ryhmän iskulauseena on monien levyjen kanteen painettu teksti: "Great Black Music: Ancient to the Future" ("mahtavaa mustaa musiikkia: menneisyys tulevaisuuteen").

Art Ensemble of Chicago on soittanut Pori Jazz -festivaaleilla vuosina 1974, 1987 ja 2004.^[2]

• Art Ensemble of Chicago Website
• Diskografia
• Joseph Jarmanin haastattelu