Adolf Lindfors (näyttelijä)

Adolf Lindfors
Adolf Lindfors
Henkilötiedot
Koko nimi	Adolf Erik Lindfors
Syntynyt	18. toukokuuta 1857 Porvoo
Kuollut	20. toukokuuta 1929 (72 vuotta)
Ammatti	näyttelijä, teatterinjohtaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Adolf Erik Lindfors (18. toukokuuta 1857 Porvoo – 20. toukokuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja, joka sai professorin arvonimen.^[1]

Adolf Lindforsin vanhemmat olivat kirjanpainaja Gustaf Linfors ja Ulrika Gustava Berg ja puoliso vuodesta 1899 näyttelijä Aina Kristina Bergroth, ylitarkastaja Julius Bergrothin tytär. Lindfors kävi viisi luokkaa alkeiskoulua ja suoritti ruotsalaisen teatterikoulun. Hän näytteli Ruotsalaisessa teatterissa 1873–1881 ja 1881–1882 Göteborgin teatterissa ja Fiorinin oopperaseurueessa. Vuonna 1882 hänet kiinnitettiin Suomalaiseen Teatteriin, missä hän peri edesmenneeltä Oskari Vilholta Molière-roolien tulkitsijan ”viitan”. Lindfors toimi vuosina 1892–1894 Dramatiska Föreningenin teatterikiertueen johtajana, mutta palasi Suomalaiseen Teatteriin, missä hän näytteli kuolemaansa saakka. Hän toimi Suomalaisen Teatterin (Suomen Kansallisteatterin) johtajana vuosina 1907–1914. Hän toimi myös lausunnan ja plastiikan opettajana Helsingin musiikkiopistossa 1887–1907. Professorin arvonimen Lindfors sai 1927, Suomen Näyttelijäliiton kunniajäsen hän oli vuodesta 1919.^[1]

Lindfors muistetaan Moliere-rooleistaan, tunnetuin niistä oli Saiturin nimiosa Saituri Harpagonina. Hänet muistetaan älyllisenä, temperamenttisena ja taitavana näyttelijänä, jolle sopi korkea-arvoisten henkilöiden roolit. Hänen keskeisiä roolejaan olivat myös Tartuffe ja Falstaff William Shakespearen näytelmissä, lisäksi Victorien Sardoun Rouva Suorasuun Napoleon. Lindfors oli näyttelijälaadultaan koomikko ja hänen roolitulkintojansa pidettiin vivahteikkaina ja realistisina. Lindforsia pidettiin ”ranskalaismaisena” näyttelijänä, sillä hänen roolejaan suomalaisissa näytelmissä pidettiin aivan liian ”ranskalaisina”. Myöhemmin hänen paikkansa Moliere-tulkitsijana peri Uuno Laakso.

Lindfors näytteli kolmessa mykkäelokuvassa vuosina 1923–1924. Tunnetuin elokuvarooli lienee lukkari Sepeteuksen osa Erkki Karun ohjaamassa, Nummisuutareiden ensimmäisessä elokuvasovituksessa 1923.

Adolf Lindfors on haudattu Kulosaaren hautausmaalle. Hänen kunniakseen nimetty katu sijaitsee Pohjois-Haagassa, Helsingissä.

• Rautakylän vanha parooni (1923) (Paroni Magnus Drakenhjelm)
• Nummisuutarit (1923) (lukkari Sepeteus, ”kanttoori”)
• Polyteekkarifilmi (1924 (Dionysos, viinin ja ilon jumala)

• Katri Veltheim & Pirkko Koski - Valokiilassa näyttelijä
• Ritva Heikkilä - Bravo
• Wikiaineisto
• Elonet