Castlevania (pelisarja)

Castlevania
Akumajō Dracula
Kehittäjä	Konami
Julkaisija	Konami
Lajityyppi	tasohyppely, toimintaseikkailu
Alusta	NES, SNES, PC Engine, PlayStation, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360, Wii ym.
Ensijulkaisu	Castlevania (1986)
Aiheesta muualla
MobyGames
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Infobox OK

Castlevania (tunnetaan kotimaassaan Japanissa nimellä jap. 悪魔城ドラキュラ, Akumajō Dracula) on japanilaisen Konami-yhtiön pelisarja. Sarjan peleistä suurin osa on kaksiulotteisia toimintaseikkailuja tasohyppelyiden elementeillä. Sarjan sisältö keskittyy pääosin taisteluun vampyyreja, epäkuolleita ja muita pahuuden voimia vastaan. Vaikka sarja on tyyliltään perin suoraviivainen ja toimintapainotteinen, on siihen vuosien varrella ripoteltu mukaan myös roolipeliominaisuuksia. Tästä menestynein esimerkki lienee vuonna 1997 julkaistu Symphony of the Night.

Pelisarja aloitti virallisesti vuonna 1986, jolloin 8-bittiselle Famicom Disk System -laitteelle julkaistiin peli Akumajō Dracula (jap. 悪魔城ドラキュラ, ”Paholaislinna Dracula”). Japanissa suurin osa sarjan peleistä on julkaistu Akumajō Dracula -nimen alla, mutta nimi ei ole pysynyt vakiona koko sarjan ajan. Joissain Japanin julkaisuissa on käytetty myös nimiä Vampire Killer ja Castlevania.

Seuraavassa listassa ovat kaikki Castlevania-pelit Japanin julkaisujärjestyksessä.

• Castlevania (1986, Famicom Disk System, Nintendo Entertainment System, Amiga, Commodore 64, MS-DOS, Game Boy Advance)
• Vampire Killer (1986, MSX)
• Haunted Castle (1988, Kolikkopeli, PlayStation 2)
• Castlevania II: Simon's Quest (1988, Nintendo Entertainment System)
• Castlevania: The Adventure (1989, Game Boy, Game Boy Color)
• Castlevania III: Dracula's Curse (1990, Nintendo Entertainment System)
• Super Castlevania IV (1991, Super Nintendo Entertainment System)
• Castlevania II: Belmont's Revenge (1991, Game Boy, Game Boy Color)
• Kid Dracula (1993, Game Boy)
• Castlevania: Rondo of Blood (1993, PC Engine, PlayStation Portable)
• Akumajō Dracula (1993, Sharp X68000)
• Castlevania: The New Generation (1994, Sega Genesis)
• Castlevania: Vampire's Kiss (1995, Super Nintendo Entertainment System)
• Castlevania: Symphony of the Night (1997, PlayStation, PlayStation Portable, Sega Saturn, Xbox Live Arcade)
• Castlevania Legends (1998, Game Boy)
• Castlevania 64 (1999, Nintendo 64)
• Castlevania: Legacy of Darkness (1999, Nintendo 64)
• Castlevania: Circle of the Moon (2001, Game Boy Advance)
• Castlevania Chronicles (2001, PlayStation)
• Castlevania: Harmony of Dissonance (2002, Game Boy Advance)
• Castlevania: Aria of Sorrow (2003, Game Boy Advance)
• Castlevania: Lament of Innocence (2003, PlayStation 2) (kronologisessa järjestyksessä ensimmäinen peli)
• Castlevania: Dawn of Sorrow (2005, Nintendo DS)
• Castlevania: Curse of Darkness (2005, PlayStation 2, Xbox)
• Castlevania: Portrait of Ruin (2006, Nintendo DS)
• Castlevania: The Dracula X Chronicles (2007, PlayStation Portable)
• Castlevania: Order of Ecclesia (2008, Nintendo DS)
• Akumajō Dracula – The Arcade (2008, kolikkopeli)
• Castlevania Judgment (2009, Wii)
• Castlevania: Harmony of Despair (2010, Xbox Live Arcade)
• Castlevania: Lords of Shadow (2010, PlayStation 3, Xbox 360)
• Castlevania: Lords of Shadow - Mirror of Fate (2013, Nintendo 3DS)
• Castlevania: Lords of Shadow 2 (2014, PlayStation 3, Windows, Xbox 360)

Sarjan perustarina ulottuu lähes tuhannen vuoden ajanjaksolle ja koostuu taistelusta vampyyrien valtiaan, Draculan, ja Belmont-perheen välillä. Alkuperäisen idean mukaan Draculan voima vahvistuu kerran vuosisadassa sellaisiin mittasuhteisiin, että hän nousee tuonpuoleisesta valloittakseen – ja siten myös kenties tuhotakseen – maailman. Tässä kohtaa kuvaan astuu tavallisesti Belmont, joka lähtee salaperäisten, suvussaan kulkevien voimiensa kera haastamaan Draculan pimeyden armeijan ja lopulta Draculan itsensä mahdin.

Vaikka tarinan pääpaino on Draculan ja Belmontien vastakkainasettelussa, kaikissa pelissä Dracula ei suoranaisesti esiinny omassa persoonassaan eikä hänen tuhoamistaan tavoitteleva päähenkilö ole aina Belmont.

On huomattavaa että vuonna 2010 julkaistu Castlevania: Lords of Shadow toimii niin sanottuna "reboottina" koko pelisarjan tarinalle, eli se on aloittanut täysin uuden tarinan joka ei ole yhteydessä aiempiin Castlevania-peleihin. Lords of Shadow -pelille on julkistettu olevan tulossa myös kaksi jatko-osaa.

Dracula tunnetaan monilla eri titteleillä, kuten vampyyrien kuningas ja pimeyden valtias. Dracula on usein nähty kaiken pahuuden henkilöitymänä, mutta hän on osoittanut myös inhimillisiä piirteitä joissain peleissä. Hahmo perustuu löyhästi kirjailija Bram Stokerin teoksessa Dracula esiintyneeseen samannimiseen hahmoon.

Draculan ja hänen voimiensa symboli on Castlevania, monien hirviöiden asuttama Draculan linna, joka syntyy aina uudelleen samaan aikaan kuin itse Draculakin. Sarjan kaikissa peleissä esitetyt tapahtumat sijoittuvat joko kokonaan tai osaksi Draculan linnaan. Jostain syystä Dracula ei yleensä joko kykene tai tahdo poistua linnastaan vaikka sitten paetakseen. Aluksi linna oletettiin tavalliseksi rakennukseksi, mutta Draculan tavoin se muuttaa olomuotoaan ja omaa valtavia voimia (tämän vahvisti todeksi Alucard Symphony of the Nightissä). Se on enemmänkin erillinen olento (joka kuitenkin toimii isäntänsä tahdon mukaan) ja siten yliluonnollinen. Huomattavaa on kuitenkin, että Draculan tuhouduttua tuhoutuu myös linna, joten se olemus lienee sidottu Draculaan (tai siihen joka Draculan voimat omaa).

Peleissä on usein mainittu, että Draculan olemassaolon mahdollistaa pimeys, joka asuu jokaisen ihmisen sydämessä, ja se kutsuu Draculan ilmestymään aina uudelleen. Muun muassa pelissä Symphony of the Night Dracula mainitsee, että hän ei ole jälleen herännyt henkiin omasta tahdostaan, vaan siksi että jotkut ihmiset nimenomaan halusivat sen tapahtuvan. Peleissä onkin nähty jonkin verran Draculaa fanaattisesti kannattavia ihmisiä, jotka ovat jopa olleet valmiita uhraamaan oman henkensä, jotta heidän mestarinsa voisi nousta jälleen voimiinsa.

Castlevania: Lament of Innocence toimii esiosana koko pelisarjalle ja antoaa myös viitteitä Draculan todelliseen alkuperään, jota tähän asti on luultu Bram Stokerin luoman hahmon mukaiseksi. Peleissä on toki esitetty yhteneväisyyksiä Stokerin kirjaan, mutta suurin osa sarjan elementeistä (esimerkiksi Belmont-klaani) tekevät selkeitä eroa populaarikulttuurin Draculan ja pelin välille.

Oletettavasti vielä heikkonakin (eli linnassaan), Dracula on kyennyt peleissä vaikuttaviin voimannäytöksiin, kuten tuhoisiin loitsuihin ja erityisesti muodonmuutoksiin. Esimerkiksi hän osaa muuttua sudeksi, vesihöyryksi ja lepakoksi. Yleisesti Draculalla on ainakin kaksi muotoa: inhimillinen ja demoninen. Inhimillinen on yleensä aatelisen näköinen, ikääntynyt mies. Demoninen taas on tavallisesti kookas hirviö, joka hyökkäykset ovat vahvempia kuin inhimillisen muodon.

Muodonmuutoksissaan Dracula on osoittanut myös oveluutta, kuten tekeytymällä viattoman oloiseksi pikkupojaksi harhauttaakseen vastustajiaan. Tällainen tapaus löytyy Nintendo 64:lle ilmestyneissä Castlevania 64:ssa ja Legacy of Darknessissa.

Vuonna 1999 Draculan linna ilmestyi jälleen maailmaan kuten monta kertaa aiemmin. Kuitenkin tämä vuosi oli lopulta se jolloin Dracula tuhottiin vuosisatojen taisteluiden jälkeen lopullisesti. Tämä tapahtui siten, että Draculan linna suljettiin auringonpimennyksen sisälle, ja näin Dracula eristettiin hänen voimistaan, mikä mahdollisti hänen lopullisen tuhonsa. Draculan tuhoamisesta oli vastuussa viimeisin tunnettu Belmont, Julius Belmont.

Belmontit ovat vampyyrinmetsästäjien klaani, joka toimii Draculan päävihollisena lähes koko pelisarjan ajan. Lukuisat eri Belmontit ovat tuhonneet Draculan vuosisatojen aikana. Ensimmäinen pelaajille esitetty Belmont-klaaniin kuuluva protagonisti on Simon Belmont vuonna 1986 NES:ille julkaistussa Castlevaniassa.

Belmontien päätaisteluase on tavanomaisesta yliluonnollisten voimien vastaisesta arsenaalista jokseenkin poikkeava; ruoska. Kyseinen ruoska on ladattu vampyyrien vastaisella voimalla, ja se tunnetaankin englanniksi nimellä "Vampire Killer" (Vampyyrintappaja). Ruoska toimii samalla aseena kaikkia pimeyden voimia vastaan. PlayStation 2 -konsolille julkaistu Lament of Innocence (Euroopassa ja Japanissa vain Castlevania), tarjosi selityksen ruoskalle ja sen voimien alkuperälle. Myöhemmät pelit ovat myös selventäneet että vain Belmontin suvun täydet jäsenet voivat käyttää ruoskaa sen täysissä voimissa ilman ongelmia. Kaikille muille ruoskan käyttäminen on vaarallista, sillä ruoska alkaa imeä elinvoimaa sen käyttäjästä kohtalokkain seurauksin.

Morrisin perhe on toinen vampyyrimetsätäjien suku, ja he ovat epäsuorasti sukua Belmonteille.

Tuntemattomasta syystä Belmont-klaani ei pystynyt käyttämään legendaarista Vampire Killer -ruoskaa enää 1800-luvun aikoihin. Oli tehty ennustus, että Draculan linna tulee ilmestymään vuonna 1999, ja ennen sitä Belmontit eivät saa käyttää ruoskaa. Tästä syystä Belmontit luovuttivat ruoskan Morrisin suvulle. Kaiken kaikkiaan kolme eri Morrisin perheen sukupolvea taistelivat voitokkaasti Draculaa vastaan: Quincy, John ja Jonathan. Kuitenkin ruoskan käyttö on vaarallista Morriseille, koska he eivät ole suoraa sukua Belmonteille ja siksi ruoska imee isäntänsä elinvoimaa jos sitä käytetään liian pitkään. Tämä koitui lopulta John Morrisin kuolemaksi.

Morris-klaani on tarkoitettu luomaan yhteys Bram Stokerin Dracula-romaaniin, sillä pelin Castlevania: The New Generation päähahmona nähdään hahmo nimeltä John Morris, joka tarinan mukaan on Bram Stokerin Draculassa esiintyneen hahmon Quincy Morrisin poika. Morrisin suvun esiintyminen sarjassa jatkui vielä pelissä Castlevania: Portrait of Ruin, jonka päähahmona taas on John Morrisin poika Jonathan.

• Alucard on Draculan poika. Alucardin äiti on ihminen, joten hän on puolivampyyri. Alucardin äiti Lisa poltettiin roviolla koska häntä syytettiin noidaksi, ja tämä on yksi syistä miksi Dracula vihaa ihmisiä niin suuresti. Alucard teki ensiesiintymisensä pelissä Castlevania III: Dracula’s Curse, jossa hän taisteli Draculaa vastaan Trevor Belmontin rinnalla. Pelin jälkeen hän vaipui uneen 300 vuodeksi, ja palasi päähahmon roolissa pelissä Castlevania: Symphony of the Night. Tämän jälkeen Alucard esiintyi myös peleissä Aria of Sorrow ja Dawn of Sorrow, joissa hän esiintyy valeasussa ja valenimellä Genya Arikado.

• Soma Cruz on päähahmo peleissä Aria of Sorrow ja Dawn of Sorrow. Dracula itse voitettiin lopullisesti vuonna 1999, ja Soma on Draculan uudelleensyntymä. Soma ei kuitenkaan itse ole paha, mutta on perinyt Draculalta kyvyn hirviöiden sielujen hallitsemiseen.

• Shanoa on päähahmo pelissä Castlevania: Order of Ecclesia. Shanoa on nainen, joka oli jäsen järjestössä nimeltä Ecclesia. Kun Belmontit katosivat 1800-luvun alussa, perustettiin monia organisaatioita vastustamaan Draculaa. Yksi näistä oli Ecclesia, joka oli keksinyt glyphit, jotka ovat taikamerkkejä jotka sisältävät monenlaisia voimia. Dracula ilmestyi jälleen näihin aikoihin, ja Shanoan ansiosta hänet tuhottiin myös tällä kertaa.

• Nathan Graves on päähahmo pelissä Castlevania: Circle of the Moon, joka julkaistiin vuonna 2001 Game Boy Advancelle. Nathan on vampyyrintappaja Morris Baldwinin oppipoika ja tämän pojan Hughin ystävä. Vuonna 1830 he lähtevät yhdessä kohti Draculan palvelijan Camillan linnaa, jossa linnan emäntä on herättänyt Draculan henkiin. Vampyyrintappaja-ruoskan ja maagisten tarot-korttien avulla Nathan selvittää tiensä kukistaakseen sekä Camillan että Draculan. Nykyisellään Circle of the Moonin tapahtumat on poistettu virallisen kaanonin ulkopuolelle vuodesta 2002 lähtien Koji Igarashin toimesta,^[1] hänen tyytymättömyydestä peliin,^[2] ja täten kronologiassa 1800-luvulle sijoittuvat tapahtumat on korvattu Order of Ecclisia -pelin tapahtumilla.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Castlevania on kärsinyt ehkäpä näkyvimmin Nintendo of American 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun sensuuripolitiikasta, jolla päätettiin millaisia pelejä mm. Nintendo Entertainment Systemille ja Super Nintendo Entertainment Systemille sai julkaista. Castlevanian kohdalla vaihdettiin lukuisia raamatullisia nimiä, uskonnollisia symboleja poistettiin ja joidenkin pelien zombien värejä vaihdettiin jotta ne näyttäisivät vähemmän ihmisiltä. Rankimmin sensuuria harrastettiin kuitenkin Euroopassa jossa mm. Castlevania: Bloodlinesin nimi jouduttiin vaihtamaan vain siksi koska se sisälsi sanan blood (veri). Myös alkuruudun punainen veri vaihdettiin siniseksi nesteeksi.

Pelisarjan musiikit ovat olleet pelisarjan elinkaaren aikana varsin suosittuja, ja pelisarjalla on ollut useita säveltäjiä. Pelien musiikeista on myös tuotettu runsas määrä remix-versioita, sekä Konamin että fanien toimesta.

Castlevania-sarjan, kuten myös monien muiden Konamin tuottamien pelien, musiikkien tekijäksi merkitään usein Konami Kukeiha Club, joka on yhteisnimitys Konamilla työskenteleville säveltäjille. Ensimmäisen Castlevania-pelin säveltäjänä toimivat Kinuyo Yamashita ja Satoe Terashima. Sarjan myöhemmissä julkaisuissa kenties tunnetuin säveltäjä on Michiru Yamane, joka muistetaan erityisesti hyvin vastaanotetun Castlevania: Symphony of the Nightin säveltäjänä.

Pelisarjan tunnetuimpia kappaleita edustavat mm. Vampire Killer, Bloody Tears, Beginning ja Theme of Simon Belmont. Nämä kyseiset kappaleet tekivät kukin oman ensiesiintymisensä sarjan ensimmäisen neljän numeroidun pelin aikana. Kaikki edellä mainitut, kuten myös iso määrä muita kappaleita, on tehnyt esiintymisiä useissa myöhemmin julkaistuissa Castlevania-peleissä uudelleensoitettuina versioina. Mm. Castlevania Judgement -pelin soundtrack koostuu suurilta osin vanhojen pelien musiikeista uudelleen soitettuina.

Pelisarjaan perustuen on tehty muun muassa Castlevania-televisiosarja.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Castlevania (pelisarja).

• Castlevania-wiki (englanniksi)
• Castlevania-pelisarja MobyGames-sivustolla (englanniksi)