Ángel Di María

Ángel Di María

Henkilötiedot
Koko nimi	Ángel Fabián Di María
Syntymäaika	14. helmikuuta 1988 (ikä 36)
Syntymäpaikka	Rosario, Argentiina
Pelipaikka	hyökkäävä keskikenttä/laita
Pituus	178 senttimetriä[1]
Seura
Seura	SL Benfica
Pelinumero	22
Junioriseurat
1992–2005	Rosario Central
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
2005–2007	Rosario Central	35	(6)
2007–2010	Benfica	76	(7)
2010–2014	Real Madrid	124	(22)
2014–2015	Manchester United	27	(3)
2015–2022	Paris Saint-Germain	197	(57)
2022–2023	Juventus	26	(4)
2023-	SL Benfica	0	(0)
Maajoukkue
2007	Argentiina U20	11	(5)
2008	Argentiinan U23	6	(2)
2008–	Argentiina	145	(31)
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 8. elokuuta 2023. Maajoukkueuran tilastot päivitetty 12. elokuuta 2024.

Mitalit
Maa:  Argentiina
Jalkapallo
Olympialaiset
Kultaa	Peking 2008	Jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa	Qatar 2022	Jalkapallo
Hopeaa	Brasilia 2014	Jalkapallo
Copa América
Kultaa	Brasilia 2021	Jalkapallo
Hopeaa	Chile 2015	Jalkapallo
Hopeaa	Yhdysvallat 2016	Jalkapallo
Pronssia	Brasilia 2019	Jalkapallo

Ángel Fabián Di María (s. 14. helmikuuta 1988 Rosario, Argentiina) on argentiinalainen jalkapalloilija. Hän edustaa Portugalin pääsarjassa pelaavaa SL Benficaa ja on pelipaikaltaan oikea tai vasen laita tai hyökkäävä keskikenttäpelaaja. Hän pelasi myös Argentiinan maajoukkueessa ja on maailmanmestari 2022.

Di María aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005, kun hän teki ensiesiintymisensä Rosario Centralin edustusjoukkueessa. Tammikuussa 2007 venäläisseura FK Rubin Kazan tarjosi hänelle sopimusta ja aluksi hän olikin siirtymässä Venäjälle, mutta pyörsi lopulta kuitenkin päätöksensä ja jäi pelaamaan kotimaahansa. Di Marían hyvien esitysten jälkeen vuoden 2007 alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa, hän herätti kiinnostusta useissa Euroopan suurseuroissa. Lopulta hän siirtyi portugalilaisseura Benficaan.

Seuran puheenjohtaja Luís Filipe Vieira esitteli hankkimansa nuoren argentiinalaislupauksen kannattajille ja kertoi hänen korvaavan joukkueesta kesällä pois siirtyneen Simãon. Di María osoitti jo ensimmäisten kuukausien aikana, että puheet hänestä eivät olleet turhia ja nousi näin myös nopeasti kannattajien suosioon.

Di María solmi lokakuussa 2009 Benfican kanssa jatkosopimuksen, joka ulottui aina vuoteen 2015 asti. Sopimuksessa oli 40 miljoonan euron purkupykälä.^[2] Myöhemmin samassa kuussa hän sai ylistystä silloiselta Argentiinan maajoukkuevalmentaja Diego Maradonalta.^[3]

Hän teki 27. helmikuuta 2010 ensimmäisen hattutemppunsa joukkueessa ottelussa Leixõesia vastaan. Seuraavana päivänä hän sai suurta ylistystä maan lehdistössä.^[4] Kauden aikana pelaamissaan 26 liigaottelussa hän teki kaikkiaan viisi ja syötti 12 maalia Benfican voittaessa mestaruuden. Hän voitti lisäksi toisena vuonna peräkkäin Portugalin liigacupin. Eurooppa-liigan 12 ottelussa hän viimeisteli kolme ja syötti kuusi maalia Benfican edettyä puolivälieriin.^[5]

Kesällä 2010 hänet yhdistettiin vahvasti espanjalaiseen Real Madridiin. 17. kesäkuuta 2010 urheilulehti Marca tiedotti Di Marían siirtyvän 25 miljoonan euron siirtokorvauksella Madridiin.^[6] Virallinen vahvistus siirrolle saatiin lopulta 28. kesäkuuta 2010, kun madridilaisseura ilmoitti hankkineensa hänet riveihinsä kuusivuotisella sopimuksella.^[7]

Di María pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa joukkueessa 29. elokuuta 2010 sarjakauden 2010–2011 avauskierroksella Mallorcaa vastaan.^[8] Ensimmäisen maalinsa hän teki 18. syyskuuta 2010 vierasottelussa Real Sociedadia vastaan.^[9] Runsas viikko myöhemmin 28. syyskuuta 2010 hän onnistui tekemään ensimmäisen maalinsa Mestarien liigassa vierasottelussa Auxerrea vastaan. 22. joulukuuta 2010 Di María kunnostautui maalien alustajana, syöttäen yhden Cristiano Ronaldon ja kaksi Karim Benzeman maaleista. Mestarien liigan neljännesvälierien toisessa osaottelussa Olympique Lyonnaisia vastaan hän viimeisteli ottelun viimeisen osuman ranskalaisseuran verkkoon Real Madridin edetessä jatkoon ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen, yhteismaalein 4–1.

Di María jatkoi maalitehtailujaan Mestarien liigassa seuraavalla kierroksella puolivälierissä Tottenham Hotspuria vastaan. Hän teki ensimmäisen osaottelun kolmannen maalin, espanjalaisseuran voittaessa sen lopulta numeroin 4–0. Ensimmäisen pokaalinsa hän voitti Real Madridissa 20. huhtikuuta 2011, kun joukkue kaatoi arkivihollisensa Barcelonan Copa del Reyn loppuottelussa. Di María oli ottelussa mukana niin hyvässä kuin pahassakin ensin syöttäen voitto-osuman, jonka viimeiseli Cristiano Ronaldo, ja tämän jälkeen hän tuli ulosajetuksi lisäajan loppuhetkillä toisella keltaisella kortillaan. Mestarien liigassa hän pelasi kaikkiaan kymmenen ottelua, joissa sekä teki että syötti kolme maalia Realin pudotessa välierissä. Primera Divisiónin 35 ottelussaan hän viimeisteli kuusi ja alusti 16 maalia.^[5]

Hieman tahmean alkukauden jälkeen Di María tuli tunnetuksi useista joukkuetovereilleen järjestämistään maalipaikoista. Hän nousi kauden ensimmäisen puoliskon aikana yhdeksi päävalmentaja José Mourinhon ehdottamaksi luottopelaajaksi.^[10]

27. marraskuuta 2011 hän onnistui maalinteossa paikallisvastustaja Atlético Madridia vastaan. Viikkoa myöhemmin 3. joulukuuta 2011 hän teki ottelun ensimmäisen maalin vieraskentällä Sporting Gijónia vastaan. Real voitti Espanjan-mestaruuden ja Di María teki 23 pelaamassaan ottelussa viisi maalia ja syötti 16 osumaa. Mestarien liigan seitsemässä ottelussa hän osui kahdesti.^[5]

Di Maria pelasi kaudella 2012–2013 kaikkiaan 32 Espanjan pääsarjaottelua, joissa teki seitsemän ja syötti kaksi maalia. Mestarien liigan 11 ottelussa maalisyöttöjä kertyi neljä Real Madridin pudotessa kolmantena vuonna peräkkäin välierissä. Espanjan cupin finaalissa hän teki Realin lohdutusmaalin Barcelonan voittamassa ottelussa.^[5]

Di Maria pelasi Mestarien liigan kaudella 2013–2014 voittaneessa Real Madridissa 11 ottelua, joissa teki kolme ja syötti viisi maalia. Kaikki tehomerkinnät syntyivät alkulohkovaiheessa. Hän oli avauskokoonpanossa myös voittoisassa loppuottelussa. Espanjan liigan 34 ottelussa hän teki neljä ja syötti 18 maalia.^[5]

Di María siirtyi Englannin Valioliigan Manchester Unitediin 75 miljoonan euron siirtosummalla elokuussa 2014. Kauden 27 liigaottelussa hän viimeisteli kolme ja syötti 11 maalia.^[5]

Di María siirtyi Ligue 1:n Paris Saint-Germainiin 63 miljoonalla eurolla kesällä 2015. Tulokaskaudellaan hän teki 29 Ranskan pääsarjaottelussa kymmenen ja alusti 18 maalia. Seuraavan kauden 29 Ligue 1 -ottelussa hän teki kuusi ja syötti seitsemän maalia. Kauden 2017–2018 tehosaldo 30 liigaottelussa oli 11 maalia ja kuusi syöttöä, ja seuraavan kauden 30 ottelussa 12+12. Kaudella 2019–2020 pelaamissaan 26 Ligue 1:n ottelussa hän viimeisteli kahdeksan ja syötti 14 maalia. Kaudella 2020–2021 hän pelasi 27 ottelua, joissa teki viisi ja alusti 11 maalia. Seuraavan kauden 26 ottelussa hänen saldonsa oli 5+8. Hän voitti Ranskan-mestaruuden 2016, 2018, 2019, 2020 ja 2022. Ranskan Cupia Di María oli voittamassa 2016, 2017, 2018, 2020 ja 2021 sekä Ranskan liigacupia 2016, 2017, 2018 ja 2020. Hän teki liigacupin finaaleissa maalin 2016, 2017 ja 2018. Hän pelasi Mestarien liigassa kaudella 2019–2020 yhdeksän ottelua, joissa viimeisteli kolme ja syötti seitsemän maalia. Maalisyötöistä neljä näki päivänvalon alkulohkon Club Brugge -ottelussa. Hän oli avauskokoonpanossa myös tappiollisessa loppuottelussa Bayern Müncheniä vastaan. Kaikkiaan hän pelasi PSG:ssä 54 Mestarien liigan ottelua, joissa teki 14 ja syötti 21 maalia.^[5]

Di Maria siirtyi Serie A:n Juventukseen ilmaissiirrolla kesällä 2022.^[5]

Di María teki alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2007 viidessä pelaamassaan ottelussa kolme maalia. Hän istui vaihtopenkillä Argentiinan kukistaessa loppuottelussa Tšekin. Hän sai kutsun 28. tammikuuta 2008 Argentiinan olympiajoukkueeseen vuoden 2008 kesäolympialaisiin. Hän teki puolivälierässä Alankomaita vastaan 105. minuutilla ottelun 2–1-voittomaalin Lionel Messin syötöstä. Olympiaturnauksen loppuottelussa 28. elokuuta 2008 hän teki ottelun ainokaisen maalin, jolla Argentiina lopulta voitti toisen perättäisen olympiakultamitalinsa jalkapallosta.

Ensimmäisen maalinsa aikuisten maajoukkueessa hän teki 24. toukokuuta 2010 käydyssä ystävyysottelussa Kanadaa vastaan. Aiemmin samassa kuussa Diego Maradona valitsi hänet kokoonpanoonsa vuoden 2010 MM-kilpailuihin. Hän pelasi kisoissa viisi ottelua. Di María pelasi myös vuosien 2014, 2018 ja 2022 MM-kilpailuissa. Argentiinan hopeamitaliin päättyneissä 2014 kisoissa hän pelasi maansa viisi ensimmäistä ottelua ja teki neljännesvälierässä Sveitsiä vastaan voittomaalin jatkoajalla. Vuoden 2018 kisoissa hän teki kolmessa ottelussa yhden maalin. Vuoden 2022 MM-kilpailuissa hän pelasi maailmanmestaruuden voittaneen Argentiinan viidessä ottelussa, näistä neljässä avauskokoonpanossa. Loppuottelussa Ranskaa vastaan hän teki joukkueensa toisen maalin. Hän pelasi vuosien 2011, 2015, 2016, 2019 ja 2021 Copa Américassa. Vuoden 2011 kisoissa hän viimeisteli kolmessa ottelussa kerran. 2015 hän pelasi kaikki kuusi ottelua ja teki välierässä Paraguayta vastaan kaksi maalia Argentiinan saavuttaessa hopeaa. Seuraavan vuoden Copa América Centenariossa hän viimeisteli kolmessa ottelussa kerran Argentiinan saavuttaessa jälleen hopeaa. Vuoden 2019 kisoissa hän pelasi kolmanneksi sijoittuneessa Argentiinan joukkueessa viisi ottelua ilman tehomerkintöjä. Vuoden 2021 hän pelasi kuusi ottelua ja teki voittomaalin loppuottelussa Brasiliaa vastaan. Joulukuun 20. päivään 2022 mennessä hän on pelannut 129 maaottelua ja tehnyt niissä 28 maalia.^[5][11][5]

Di María kertoi lopettavansa maajoukkueuransa voitetun Copa Américan 2024 jälkeen.^[12][13]

• Argentiinan alle 20-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
  • MM-kilpailut: kultaa 2007
• Argentiinan olympiajoukkue
  • Olympialaiset: kultaa 2008
• Argentiinan A-maajoukkue
• MM-kilpailut: kultaa 2022, hopeaa 2014
• Copa América: kultaa 2021 ja 2024,^[14] hopeaa 2015 ja 2016, pronssia 2019

• Benfica:
  • Pääsarjamestaruus: 2010
  • Taça da Liga: 2009, 2010

• Real Madrid:
  • Pääsarjamestaruus: 2012
  • Copa del Rey: 2011, 2014
  • Supercopa de España: 2012
  • Mestarien liiga: 2014
  • Euroopan supercup: 2014

• Paris Saint-Germain:
  • Ligue 1: 2016, 2018, 2019, 2020, 2022
  • Coupe de France: 2016, 2017, 2018, 2020, 2021
  • Coupe de la Ligue: 2016, 2017, 2018, 2020
  • Trophée des Champions: 2016, 2018, 2019, 2020

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ángel Di María Wikimedia Commonsissa

• Di Marían esittely Real Madridin kotisivustolla (englanniksi)
• Di Marían tilastot The top forward - sivustolla (englanniksi)
• Di Marían tilastot National Football Teams -sivustolla (englanniksi)