Mesopotamia

Mesopotamia eli Kaksoisvirtainmaa tai Kaksoisvirranmaa on historiallinen alue Välimeren itäpuolella. Alue käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan. Alueen läpi virtaa kaksi suurta jokea, Eufrat ja Tigris, joista alue on saanut nimensä: nimi Mesopotamia tulee kreikan sanoista meso ’välissä’ ja potamoi ’virrat’.^[1]

Mesopotamia on osa niin sanottua hedelmällistä puolikuuta. Mesopotamiaa kutsutaan "sivistyksen kehdoksi", sillä siellä kehitettiin esimerkiksi maatalous, kaupungit ja kirjoitustaito.

Mesopotamiaan kehittyi aikaa myöten maanviljelyyn pohjautuva kaupunkimainen kulttuuri, jossa monijumalaisella uskonnolla oli suuri merkitys. Talot rakennettiin savitiilistä. Varsinkin alkuaikoina temppeli hoiti merkittävän osan taloudesta ja vuokrasi maata viljelijöille. Mesopotamiassa rakennetut porraspyramidit, zikkuratit ovat yhä tunnettuja, vaikka ovat suurelta osin sortuneet. Hallitsijat rakensivat suuria palatseja. Hammurabin laki osoitti yhteiskunnan järjestäytyneen jo varsin pitkälle ja teki eroa maallisen sekä uskonnollisen vallan välille.^[2]

Mesopotamiassa sijaitsivat antiikin aikana muun muassa Sumerin sivilisaatio ja Akkadin, Babylonian ja Assyrian valtakunnat.^[2] Sittemmin alue päätyi heettiläisten, Persian, seldžukien, Parthian, Rooman, jälleen Persian (sassanidisen) ja lopulta arabien vallan alle, jolloin Mesopotamian kulttuurin voidaan katsoa päättyneen.

Pääartikkeli: Mesopotamian maantiede

Koillisessa Mesopotamia rajoittuu Zagrosvuoriin ja kaakossa Arabian tasankoon. Alueella sijaitsevat nykyisin Irak sekä osia Iranista, Syyriasta ja Turkista. Mesopotamialle nimensä antaneet joet ovat Tigris ja Eufrat, joiden laaksojen muodostamaa viljavaa aluetta kutsutaan hedelmälliseksi puolikuuksi.^[3]

Kooltaan Eufratin ja Tigrisin välinen alue oli kymmenen kertaa suurempi kuin Niilin laakso.^[4] Se ei ollut samalla tavoin sulkeutunut kuin Niilin laakso, vaan avaraa aluetta, jota ympäröi asuttu aro- ja vuoristoseutu. Alueen metsästäjä- ja paimentolaisasujaimisto oli jatkuvasti alttiina ympäristön barbaarikansojen hyökkäyksille, joita sivistyneen seudun rikkaudet houkuttelivat.^[5]

Alueen maaperä on hedelmällistä, ja maataloustuotteita tuotettiin helposti omiin tarpeisiin ja vientituotteiksi asti. Sen sijaan muita luonnonvaroja on niukasti: taatelipalmu ei sovi rakennuspuuksi kuin karkeisiin rakennelmiin, muutamaa kalkkikivi- tai marmorilouhosta lukuun ottamatta muuta helposti louhittavaa kiveä ei ole juuri lainkaan, ja metalleja ja jalokiviä löytyy vain vuorilta.^[1] Alueella on hyvälaatuista savea, ja sitä käytettiin niin savitiilien kuin astioidenkin valmistukseen. Savitauluja käytettiin myös kirjoittamiseen.^[1]

Maantieteellisesti ja ilmastollisesti Mesopotamia voidaan jakaa kolmeen vyöhykkeeseen. Pohjoisimpaan vyöhykkeeseen kuuluvat Taurus- ja Zagros-vuorten reunakukkulat ja niiden väliset laaksot. Seudulla on vettä, ja se on kasvillisuudeltaan ja riistavarannoiltaan rikasta. Siellä on myös runsaasti puuta ja kiveä sekä hiukan kuparia ja bitumia. Seutu soveltuu melko hyvin maanviljelyyn, joskin talvet ovat kylmiä ja laaksot eristyksissä toisistaan.^[6]

Toinen vyöhyke kattaa Eufratin ja Tigrisin välisen tasangon aina Hitiin asti sekä lisäksi tasangon Tigrisistä itään. Tällä vyöhykkeellä ei sada yhtä paljon kuin ylempänä, joten etenkin eteläosissa maanviljely on osittain riippuvaista keinokastelusta. Sadot ovat hyviä, puuta, kiveä ja bitumia on jonkin verran, mutta metalleja ei lainkaan.^[6]

Kolmas vyöhyke Mesopotamian eteläosassa on hedelmällistä jokien tulvatasankoa, jossa voi elää kasteluviljelyllä suuria väestömääriä.^[1] Joet tulvivat usein ja muuttavat toisinaan reittiään. Maa on erittäin viljavaa ja joki sekä joensuisto kalaisaa. Kiveä tai kunnollista rakennuspuuta ei ole. Sadetta saadaan alle 150 millimetriä vuodessa, lähinnä talvisin. Kesät ovat hyvin kuumia. Joet yhtyvät ennen Persianlahtea Shatt al-Arabiksi.^[6]

Pääartikkeli: Mesopotamian historia

Osa artikkelisarjaa
Mesopotamia
Eufrat – Tigris Assyriologia
Imperiumit ja kaupungit Sumer Uruk Ur Eridu Kiš Lagaš Nippur Akkadin valtakunta Akkad Babylon Isin Susa Assyria Assur Ninive Dur-Šarrukin Nimrud Babylonia Kaldea Elam Amorilaiset Hurrilaiset Mitanni Kassiitit Urartu
Kronologia Sumerin kuninkaat Assyrian kuninkaat Babylonian kuninkaat
Kieli Nuolenpääkirjoitus Sumeri – Akkadi Elamiitti – Hurri
Mytologia Enūma Eliš Gilgameš – Marduk Sumerien uskonto Babylonian uskonto
Kulttuuri Taide – Kirjallisuus – Musiikki Babylonialaiset numerot Hammurabin laki
n k m

Viimeisen jääkauden jälkeen vesi oli noussut niin, että virtaus rannikon lähellä hidastui ja liettyneet virrat hakeutuivat uusiin uomiin. Vähitellen syntyi Eufrat- ja Tigrisjoen välinen yhteinen hedelmällinen mesopotamia (suom. jokien välinen alue).^[7] Historiallinen Mesopotamian alue kattaa kuitenkin laajalti myös ympäröivää aluetta, Syyrian itäosaa ja Turkin eteläosaa myöden.

Mesopotamian varhaisimman väestön rotua tai kansallisuutta ei tunneta. Paikannimistö ja jotkin lainasanat sumerin kielessä viittaavat siihen, että kantaväestö saattoi olla samaa neoliittista kansaa kuin Anatolian ja Kreikan varhaisin väestö.^[8]

Varhaisimmat ihmisasutukset Mesopotamiassa on arkeologisten kaivausten perusteella ajoitettu noin vuodelle 10 000 eaa. Kivikaudelta ennen keramiikan käyttöönottoa tunnetaan jäänteitä alkeellisista asumuksista ja heimojen välisistä sodista. Kotieläintalous yleistyi kun metsästäjä-keräilijät siirtyivät maanviljelijöiksi. Kahden joen välisten alueiden viljavat maat tekivät metsästäjä-keräilijöille mahdolliseksi asettua paikoilleen, kesyttää eläimiä ja alkaa viljellä maata, mutta siirtymäkausi oli pitkä ja vähittäinen. Rakennustaito alkoi edistyä, kun ihmiset asettuivat aloilleen.^[3]

Katso myös: Neoliittinen Lähi-itä, Hassunan kulttuuri, Halafin kulttuuri ja Ubaid-kulttuuri

Keraaminen neoliittinen kausi alkoi noin 7000 eaa. Työkaluja ja saviastioita käytettiin jo runsaasti ja niistä tuli hienostuneempia. Neoliittinen talous perustui kokonaan ruoantuotantoon, ja asumukset olivat pysyvämpiä kuin kivikaudella.^[3]

Kuparikaudella noin 5900–3200 eaa. siirryttiin kuparisiin työkaluihin.^[3] Mesopotamian vanhin tunnettu kansa sumerit saapuivat idästä tai pohjoisesta 3000-luvulla eaa. ja ilmeisesti loivat niin sanotun Uruk-kulttuurin (n. 3500–3100 eaa.). Heidän kieltään ei ole osattu varmasti yhdistää mihinkään tunnettuun kieliperheeseen.^[8]

Kaupunkeja alkoi nousta etenkin Sumerissa, kuten Eridu, Uruk, Ur, Kiš, Nuzi, Lagaš, Nippur ja Girsu, sekä Elamissa Susa. Mesopotamiasta tuli muinaisen maailman kaupungistunein alue. Kaupungit alkoivat käydä keskenään kauppaa, mikä teki niistä hyvin vauraita. Pyörä keksittiin Sumerissa noin 3500 eaa.^[3] Sumerit kehittivät kirjoitustaidon noin 3200 eaa. Varhaisin kirjoitus oli kuvakirjoitusta, jossa kutakin sanaa vastasi kuva, piktogrammi. Kirjoitusta kutsutaan nuolenpääkirjoitukseksi, sillä kirjoitusvälineiden takia kirjoitusmerkit olivat kiilanmuotoisia. Ensimmäiset tekstit olivat vielä vain yksinkertaisia kuitteja, ja todellinen kirjoitus kehittyi vasta satoja vuosia myöhemmin. Alueen muut kansat omaksuivat sumerien kirjoitusjärjestelmän ja alkoivat käyttää sitä omien kieliensä kirjoittamiseen.^[9]

Kuninkaat syrjäyttivät pappisvallan, ja varhaisin tunnettu sota käytiin Sumerin ja Elamin kuningaskuntien välillä 3200 eaa. Kaupunkeihin rakennettiin temppeleitä ja patsaita, ja keramiikka kehittyi hienostuneeksi. Sinettejä käytettiin omistuksen osoituksena ja allekirjoituksena.^[3]

Varhaisella pronssikaudella 3000–2119 eaa. pronssi syrjäytti kuparin työkalujen ja aseiden materiaalina.^[3] Tässä vaiheessa alkuperäiseen väestöön sulautui seemiläisiä puolipaimentolaisia, jotka tulivat Arabian niemimaalta kuivilta aroilta viljavammille seuduille.^[10] Noin puolella ensimmäisen varhaisdynastisen kauden (2900–2700 eaa.) kuninkaista on seemiläinen nimi. Toinen varhaisdynastinen kausi (2700–2500 eaa.) oli sotaretkien ja urotöiden aikaa, ja kaupunkeja alettiin suojella muureilla. Kuningas Gilgameš nosti Urukin suurvallaksi, mutta hänen jälkeensä Sumerin yhtenäisyyttä repivät kaupunkivaltioiden keskinäiset yhteenotot, ja Sumer joutui välillä elamilaisten valtaan. Valtakunnan yhtenäisyyden palautti Adabin kuningas Lugalannemundu.^[11]

Kaupunkivaltiot nousivat ja toivat taloudellista ja poliittista vakautta. Akkadin valtakunta syntyi 2350 eaa. ja Akkadin ja Marin kaupungit kasvoivat nopeasti. Arkkitehtuurista ja kuvanveistosta kehittyi koristeellista, ja useita tärkeitä keksintöjä tehtiin, kuten sotavaunu, purjevene ja sylinterileimasin. Sargon Suuren tytär Enheduanna on varhaisin nimeltä tunnettu kirjailija. Marin kirjastossa oli yli 20 000 nuolenpääkirjoitustaulua.^[3]

Keskimmäisellä pronssikaudella 2119–1700 eaa. laajenivat assyrialaiset Assurin, Nimrudin, Šarrukinin, Durin ja Ninivein kuningaskunnat. Vaiheen alussa oli kuiva jakso. Babylonian dynastia nousi ja toi kaupankäyntiä ja sotia. Gutilaiset kukistivat Akkadin valtakunnan ja hallitsivat Mesopotamian politiikkaa kunnes Sumer löi heidät.^[3] Amorilaiset tunkeutuivat Mesopotamiaan osittain rauhanomaisesti, osittain aseiden voimalla toisen vuosituhannen eaa. vaihteen tienoilla. He valtasivat vanhoja valtioita ja perustivat uusia, ja antoivat näin kuoliniskun sumerilaisten poliittiselle vallalle.^[12] Hammurabi hallitsi aluetta 43 vuoden ajan 1700-luvulla eaa. Hänet muistetaan Hammurabin laista. Babylonin kaupungista tuli alueen johtava älyn ja taiteiden keskus. Babylonin valtasivat heettiläiset, joita seurasivat kassiitit.^[3] Muinaisheettiläisen valtakunnan heikennyttyä nousi Mitanni suurvallaksi.^[13]

Myöhäisellä pronssikaudella 1700–1100 eaa. babylonialainen kulttuuri hiipui kassiittien vallan kasvaessa, kunnes elamilaiset ajoivat kassiitit pois. Elamiitteja seurasivat aramealaiset. Assyrian pieni kuningaskunta kasvatti valtaansa sotaretkillään, ja Assyrian imperiumi syntyi. Pronssiajan lopulla noin 1200 eaa. useimmat Mesopotamian valtiot tuhottiin tai heikkenivät, mitä seurasi lyhyt ”pimeä aika”.^[3]

Rautakaudella 1000–500 eaa. Mesopotamiassa nousi uusassyrialainen imperiumi, joka valloitti Babylonian, Syyrian, Israelin ja Egyptin. Imperiumi romahti yhtä nopeasti kuin oli noussutkin. Valtaansa kasvattivat uusheettiläinen ja uusbabylonialainen valtakunta. Kuningas Nebukadressar II tuhosi Jerusalemin vuonna 588 eaa. ja pakotti israelilaiset karkotukseen Babyloniaan. Hän myös rakennutti paljon, kuten Ištarin portin ja Suuren zikkuratin. Babylonian kulttuuri lakkasi kun Persian Kyyros II Suuri valtasi Babylonin vuonna 539 eaa.^[3]

Klassisen antiikin kauden alussa 500 eaa. Mesopotamiasta oli tullut Persian imperiumin osa. Alueen kulttuuri taantui ja nuolenpääkirjoitus unohtui. Aleksanteri Suuren valloitus vuonna 331 eaa. toi Mesopotamiaan helleenisen kulttuurin ja uskonnon. Hänen kuolemansa jälkeen kenraali Seleukos perusti seleukkien dynastian, joka hallitsi vuoteen 126 eaa. saakka, kunnes Parthia valloitti alueen. Heitä seurasivat Persian sassanidit, joiden aikana Mesopotamia oli raunioina ja sen pellot kuivuneina.^[3]

Rooman valtakunta valloitti Mesopotamian vuonna 116 jaa. Siitä tehtiin oma Mesopotamian provinssinsa.^[14] Alue oli silloin hyvin epäyhtenäinen, eikä vanhoja jumalia tai vanhoja tapoja enää muistettu. Roomalaiset paransivat alueen infrastruktuuria rakentamalla teitä ja salaojaverkkoja, ja he toivat roomalaisen lain alueelle. Roomalaisvalta ei kestänyt pitkään, vaan päättyi jo vuonna 118. Vuonna 197 Rooma sai haltuunsa pienemmän alueen Mesopotamiasta, joka oli jälleen Rooman provinssina.^[14]

Mesopotamia kuului sassanidien Persiaan noin 400 vuotta 200-luvulta 600-luvulle. Sassanidien pääkaupunki Ktesifon sijaitsi Mesopotamiassa Tigrisin varrella kohdassa, jossa Eufrat ja Tigris olivat lähimpänä toisiaan.

Arabit valloittivat alueen 600-luvulla ja toivat sinne omat lakinsa, kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa. Abbasidit siirsivät hallintokaupunkinsa Mesopotamiaan lähelle Ktesifonia vuoden 750 jälkeen. Abbasidien perustaman pyöreän "Rauhan kaupungiksi" nimetyn palatsialueen ympärille kasvoi nopeasti suurkaupunki Bagdad.^[15]

Nykyisin Mesopotamian suurista kaupungeista on jäljellä vain kumpuja ja rikkinäisiä tiiliä. Hedelmälliset alueet ovat tuhoutuneet maan liikakäytön, kaupungistumisen ja ilmaston huononemisen johdosta.^[3] Kasteluviljely oli aiheuttanut kuumassa ja kuivassa maan suolaantumista, koska viljelykasvit haihduttivat vettä mikä imi suolamineraalit maan pintaan. Maan suolaantuminen pilasi lopulta Etelä-Mesopotamian viljavat maat.^[16]

Mesopotamiassa oli aikanaan hyvin erilaisia kulttuureja. Niitä yhdistäviä tekijöitä olivat kirjoitusjärjestelmä, lukutaidon merkitys, jumalat ja naisen asema. Kulttuurien yhteiskunnalliset tavat, lait ja kielet sen sijaan erosivat toisistaan, minkä johdosta Mesopotamiaa ei voi pitää yksittäisenä korkeakulttuurina vaan alueena, jossa syntyi useita valtakuntia ja korkeakulttuureja. Mesopotamiaa kutsutaan ”sivistyksen kehdoksi”, koska siellä keksittiin kaupungit ja kirjoitus, luultavasti myös pyörä. Mesopotamiassa kehitettiin myös maatalous, kotieläinten domestikaatio, yleisiä työkaluja, tuulivoima, keinokastelu, edistyneet aseet ja sodankäynti, sotavaunut, purjelaivat, viini, olut, vuorokauden jako tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin sekä uskonnolliset riitit.^[3] Siellä syntyivät myös kertomukset, joihin Vanha testamentti perustuu.^[3]

Muinainen Mesopotamia oli maatalousaluetta, jossa maanviljely ja karjankasvatus olivat tärkeimmät elinkeinot.^[3] Maatalouden merkitystä kuvastaa se, että kirjoitustaito kehitettiin maatalouden tarpeisiin. Vuotuisen ylijäämään hallinnoimiseen tarvittiin pysyvää kirjanpitoa.^[17] Muita ammatteja olivat kirjuri, parantaja, käsityöläinen, kutoja, ruukuntekijä, suutari, kalastaja, opettaja sekä pappi tai papitar. Yhteiskunnan huipulla olivat palatsien kuninkaat ja temppelien papit. Kun armeijoiden valta kasvoi ja valtakunnat laajenivat imperiumeiksi, upseerit ja ammattisotilaat ottivat heidän paikkansa. Naiset olivat lähes tasa-arvoisia ja saattoivat omistaa maata, perustaa yrityksiä, tehdä kauppasopimuksia ja hakea avioeroa. Naisten töitä olivat kulttuurien alkuvaiheissa esimerkiksi oluen paneminen ja viinin teko sekä parantaminen, joskin miehet ottivat nämä työt myöhemmin itselleen.^[3]

Pääartikkeli: Irakilainen keittiö

Mesopotamian rikas ruokakulttuuri syntyi alueen etnisten kansojen ja korkeakulttuurien myötä ja eli huippukauttaan Abbasidien kalifaatin aikoina, saaden vaikutteita myöhemminkin myös ympäröiviltä alueilta, Iranista, Keski-Aasiasta, Kaukasukselta, Levantista ja Turkista. Mespotamian antiikin korkeakulttuurien ajoilta on löydetty maailman vanhimmat säilyneet keittokirjat, joissa on satoja ruoanvalmistusohjeita. Osaa muinaisista ruoista valmistetaan paljolti samanlaisina yhä nykyäänkin. Irakilainen ruokakulttuuri on yksi Lähi-idän keskeisimmistä.

Pääartikkeli: Mesopotamian taide

Mesopotamian taiteen keskeiset pyrkimykset liittyivät koristeellisiin funktioihin, uskonnollisiin menoihin sekä hallitsijoiden voiman ja mahdin korostamiseen. Yleisiä taiteen aiheita olivat ihmisaiheet, eläinaiheet ja kasviaiheet. Sumerilaisessa veistotaiteessa kuvattiin usein rukoilevia hahmoja. Babylonialaisissa teoksissa ihmishahmoilla oli ominaista tyylitelty lihaksisto. Assyriassa keskityttiin hallitsijoiden ja heidän elämänsä kuvaamiseen, ja suosittu aihe oli myös viisijalkaisena ihmispäisenä härkänä kuvattu lamassu. Alueen käsityötaito oli korkealaatuista. Reliefitaide oli suosittua ja Sumerissa myös upotustyöt. Persialaiskaudella Mesopotamian taiteeseen otettiin vaikutteita esimerkiksi Egyptistä ja Kreikasta.^[18]

Mesopotamiassa sijaitsivat maailman ensimmäiset kaupungit. Ne rakennettiin yleensä auringossa kuivatusta tiilestä, sillä kiveä ei ollut rakennusmateriaaliksi tarpeeksi etenkään alueen eteläosissa, kuten ei myöskään puuta. Suurimpia rakennuksia olivat porraspyramidit eli zikkuratit. Jokaisen kaupungin keskellä oli temppeli, usein korotettu. Se kuvasi kaupungin suojelijajumaluuden merkitystä. Kaupungin suojelijajumalaa palvottiin myös kaupungin hallitsemissa yhteisöissä.^[3]

Pääartikkeli: Mesopotamian mytologia

Älylliset ja tiedolliset harrastukset olivat Mesopotamiassa arvossaan. Kouluja oli yhtä paljon kuin temppeleitä, ja niissä opetettiin lukemista, kirjoitusta, uskontoa, lakia, lääketiedettä ja astrologiaa.^[3]

Mesopotamian kulttuurien pantheonissa oli yli 1 000 jumaluutta, ja moni alueen jumaltaruista kuten luomiskertomus, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus omaksuttiin myöhemmin Raamattuun. Mesopotamian mytologiasta kertovat esimerkiksi Adapan myytti ja Gilgameš, joka on maailman vanhin kirjoitettu tarina. Mesopotamialaiset uskoivat olevansa jumalten työkumppaneita ja että maailma oli täynnä henkiä ja demoneita. Mesopotamialaiset uskoivat, että maailma merkitsi jumalten voittoa kaaoksen voimista mutta pelkäsivät silti kaaoksen paluuta. He uskoivat voivansa pitää yllä maailman tasapainoa ja torjua kaaoksen ja tuhon noudattamalla päivittäisiä rituaaleja ja kansalaisvelvollisuuksia, palvelemalla jumalia ja harjoittamalla oikeita hautajaismenoja. Heille oli tärkeää kunnioittaa vanhempiaan ja arvostaa muita ihmisiä sekä kunnioittaa jumalia päivittäisellä työnteolla.^[3]

Eri kaupungit palvoivat eri jumalia pääjumalanaan. Varhaisin meidän tuntemamme alueen kulttuurikansa sumerilaiset palvoi muun muassa taivaan jumala An/Anua, ilman jumala Enliliä ja veden ja sateen jumalaa Enki/Ea:ta. Babylonialaiset palvoivat muita jumalia ennen Mardukia, assyrilaiset Assuria. Pahoja jumalia olivat muun muassa Nergal, Pazuzu ja Ereshkigal. Inanna eli babylonialaisittain Ishtar oli rakkauden jumala.

Kuninkaan asema vakiintui Mesopotamiassa joskus vuoden 3600 eaa. jälkeen. Toisin kuin kuninkaita edeltäneet pappihallitsijat, kuningas oli suorassa kosketuksissa kansaan ja sääti lait omavaltaisesti, ei uskonnollisten periaatteiden mukaisesti kuten papit aiemmin. Selkeä esimerkki lainlaatijakuninkaasta oli Babylonian Hammurabi. Kansalleen vaurautta tuonut kuningas sai mainetta, mutta tehokkaatkin hallitsijat kuten Akkadin Sargon joutuivat jatkuvasti tukahduttamaan kapinoita, sillä keskushallinnon lait herättivät laajoissa valtakunnissa usein vastustusta.^[3]

• Bennison, Amira K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-976-0 (englanniksi)
• Seppo Zetterberg (päätoimittaja): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mesopotamia Wikimedia Commonsissa

• Mesopotamian historia Gilgameshista Aleksanteri Suureen (Arkistoitu – Internet Archive)