Sanattomasti

Ei silloin tähdet tuikkineet,

ol’ yllä tumma tuskan yö,

vaan vaisun silmän kyyneleet

ne päilyi niinkuin päärlyvyö.

Ja aatos alla rinnan soi:

niin suuren aartehen sa sait.

Se talleta, kuin vartioi

yö taivaantähtiänsä vait,

ja uskollisna niinkuin yö

syvälle tummaan sydämees.

Niin kauan kuin se sydän lyö,

sen tuskaan siintää tuike sees.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.