-u

Katso myös: -u-, u, u-, U, ú, Ú, ù, Ù, ŭ, Ŭ, û, Û, ǔ, Ǔ, ů, Ů, ǘ, Ǘ, ǜ, Ǜ, ǚ, Ǚ, ǖ, Ǖ, ű, Ű, ũ, Ũ, ṹ, Ṹ, ų, Ų, ū, Ū, ṻ, Ṻ, ủ, Ủ, ȕ, Ȕ, ư, Ư, ứ, Ứ, ừ, Ừ, ữ, Ữ, ử, Ử, ự, Ự, ụ, Ụ, ṳ, Ṳ, ṷ, Ṷ, ṵ, Ṵ, ü, Ü

-u (etuvokaalisissa sanoissa -y)

1. verbistä teonnimen muodostava johdin, joka liittyy varsinkin e-vartaloisiin verbeihin sekä joihinkin A-vartaloisiin

   hakea → haku

   alkaa → alku

   ajella → ajelu

• Pääte liittyy verbin vahvaan vokaalivartaloon (tai vokaalivartaloon, jos erillistä vahvaa vartaloa ei ole), josta jää loppuvokaali pois:
  • hakea (vahva vokaalivartalo hak|e-) + -u → haku
  • alkaa (vahva vokaalivartalo alk|a-) + -u → alku
  • pilailla (vokaalivartalo pilail|e-) + -u → pilailu
  • näytellä (vahva vokaalivartalo näyttel|e-) + -y → näyttely

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 228 Monitavuiset U-teonnimet ja sanan suhde kantaverbiin
• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 229 Kaksitavuiset U-teonnimet

-u

1. verbin volitiivin pääte