polaarinen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]polaarinen (38)
- (fysiikka, kemia) jolla on kaksi sähköisesti varautunutta napaa
- Dityppimonoksidi on polaarinen ja lineaarinen molekyyli.
- maapallon napa-alueisiin liittyvä, niillä esiintyvä tai niille kulkeva
- polaarinen ilmamassa, polaarinen ahtojää, polaarinen kiertorata
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpolɑːˌrinen/
- tavutus: po‧laa‧ri‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polaarinen | polaariset |
| genetiivi | polaarisen | polaaristen polaarisien |
| partitiivi | polaarista | polaarisia |
| akkusatiivi | polaarinen; polaarisen |
polaariset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | polaarisessa | polaarisissa |
| elatiivi | polaarisesta | polaarisista |
| illatiivi | polaariseen | polaarisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | polaarisella | polaarisilla |
| ablatiivi | polaariselta | polaarisilta |
| allatiivi | polaariselle | polaarisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | polaarisena (polaarisna) |
polaarisina |
| translatiivi | polaariseksi | polaarisiksi |
| abessiivi | polaarisetta | polaarisitta |
| instruktiivi | – | polaarisin |
| komitatiivi | – | polaarisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polaarise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
polaaris- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- polaarinen Kielitoimiston sanakirjassa
- polaarinen Tieteen termipankissa