golf

Katso myös: Golf

golf (5)

1. peli, jossa palloa ja mailaa pelivälineinä käyttäen pyritään lyömään pallo mahdollisimman vähin lyönnein pelikentän reikiin

• IPA: /ˈgolf/

• tavutus: golf

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	golf	golfit
genetiivi	golfin	golfien (golfein)
partitiivi	golfia	golfeja
akkusatiivi	golf; golfin	golfit
sisäpaikallissijat
inessiivi	golfissa	golfeissa
elatiivi	golfista	golfeista
illatiivi	golfiin	golfeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	golfilla	golfeilla
ablatiivi	golfilta	golfeilta
allatiivi	golfille	golfeille
muut sijamuodot
essiivi	golfina	golfeina
translatiivi	golfiksi	golfeiksi
abessiivi	golfitta	golfeitta
instruktiivi	–	golfein
komitatiivi	–	golfeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	golfi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

englannin sanasta golf^[1]

draiveri, golfata, golfaaja, golffari, putata, puttaus, putteri, puumaila, rautaviitonen, viheriö

golfauto, golfhousut, golfinpelaaja, golfkenttä, golfkierros, golfklubi, golfkärry, golfmaila, golfosake, golfpallo, minigolf, pienoisgolf, ratagolf

• golf Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 5078 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

golf (ei monikkoa)

1. golf
2. radioaakkosten G-kirjain

• IPA: /ˈgɒlf/

• golf club, golf course, golfer

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	golfs
part. prees.	golfing
imp. & part. perf.	golfed

golf

1. golfata, pelata golfia

• IPA: /ˈgɒlf/

golf m. (ei monikkoa)

1. golf

golf m./f. (monikko golven)

1. aalto
2. merenlahti

golf n. (ei monikkoa)

1. golf

golf

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä golven
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä golven
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä golven

golf

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä golfen
2. (käänteisen sanajärjestyksen yhteydessä) (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä golfen
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä golfen

golf m. (ei monikkoa)

1. golf

1. neulepaita, villapaita

golf m. (ei monikkoa)

1. golf

• golf Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

golf yl. (yks. määr. golfen[luo], ei monikkoa)

1. (urheilu) golf

golf yl. (3) (yks. määr. golfen[luo], mon. epämäär. golfer[luo], mon. määr. golferna [luo])

1. lahti, merenlahti

   Mexikanska golfen - Meksikonlahti

golfarkitekt, golfbana, golfboll, golfbyxor, golfklubba, golfspelare, bangolf, frisbeegolf, discgolf, fotbollsgolf, minigolf, äventyrsgolf