fer

fer

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ferō

fer

1. (taivutusmuoto) passiivin konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä for

fer

1. mies

fer m.

1. mies

fer m. (monikko fers[luo])

1. rauta
2. (monikollinen) kahleet

   L’homme est né libre, et partout il est dans les fers. (Jean-Jacques Rousseau, Du contrat social, Livre I, 1762)

   Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa.

• IPA: /fɛʁ/

• Näin äännetään alueella: Pariisi, Ranska

• latinan sanasta ferrum ’rauta’

• verbit: déferrer
• verbit: déferriser
• verbit: enferrer
• substantiivit: ferraille
• verbit: ferrer
• substantiivit: ferrite

• chemin de fer, fer à cheval, fer à repasser

• les quatre fers en l’air –

• fer Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)