Nothing Special   »   [go: up one dir, main page]

Finnish

edit

Pronunciation

edit

Etymology 1

edit

From Swedish rit, from Old French [Term?], from Latin ritus.

Noun

edit

riitti

  1. rite
Declension
edit
Inflection of riitti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative riitti riitit
genitive riitin riittien
partitive riittiä riittejä
illative riittiin riitteihin
singular plural
nominative riitti riitit
accusative nom. riitti riitit
gen. riitin
genitive riitin riittien
partitive riittiä riittejä
inessive riitissä riiteissä
elative riitistä riiteistä
illative riittiin riitteihin
adessive riitillä riiteillä
ablative riitiltä riiteiltä
allative riitille riiteille
essive riittinä riitteinä
translative riitiksi riiteiksi
abessive riitittä riiteittä
instructive riitein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of riitti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative riittini riittini
accusative nom. riittini riittini
gen. riittini
genitive riittini riittieni
partitive riittiäni riittejäni
inessive riitissäni riiteissäni
elative riitistäni riiteistäni
illative riittiini riitteihini
adessive riitilläni riiteilläni
ablative riitiltäni riiteiltäni
allative riitilleni riiteilleni
essive riittinäni riitteinäni
translative riitikseni riiteikseni
abessive riitittäni riiteittäni
instructive
comitative riitteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative riittisi riittisi
accusative nom. riittisi riittisi
gen. riittisi
genitive riittisi riittiesi
partitive riittiäsi riittejäsi
inessive riitissäsi riiteissäsi
elative riitistäsi riiteistäsi
illative riittiisi riitteihisi
adessive riitilläsi riiteilläsi
ablative riitiltäsi riiteiltäsi
allative riitillesi riiteillesi
essive riittinäsi riitteinäsi
translative riitiksesi riiteiksesi
abessive riitittäsi riiteittäsi
instructive
comitative riitteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative riittimme riittimme
accusative nom. riittimme riittimme
gen. riittimme
genitive riittimme riittiemme
partitive riittiämme riittejämme
inessive riitissämme riiteissämme
elative riitistämme riiteistämme
illative riittiimme riitteihimme
adessive riitillämme riiteillämme
ablative riitiltämme riiteiltämme
allative riitillemme riiteillemme
essive riittinämme riitteinämme
translative riitiksemme riiteiksemme
abessive riitittämme riiteittämme
instructive
comitative riitteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative riittinne riittinne
accusative nom. riittinne riittinne
gen. riittinne
genitive riittinne riittienne
partitive riittiänne riittejänne
inessive riitissänne riiteissänne
elative riitistänne riiteistänne
illative riittiinne riitteihinne
adessive riitillänne riiteillänne
ablative riitiltänne riiteiltänne
allative riitillenne riiteillenne
essive riittinänne riitteinänne
translative riitiksenne riiteiksenne
abessive riitittänne riiteittänne
instructive
comitative riitteinenne
Derived terms
edit
compounds

Further reading

edit

Etymology 2

edit

Verb

edit

riitti

  1. third-person singular past indicative of riittää