Turkistarhaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lainsäädäntö siitä, saako eläimiä tappaa turkin vuoksi.
  Eläinten tappaminen turkin vuoksi laitonta
  Eläinten tappaminen turkin vuoksi on laillista, mutta tiukat kiduttamisen vastaiset säännökset tekevät turkistarhoista taloudellisesti kannattamattomia
  Eläinten tappaminen turkin vuoksi on laillista, mutta turkisten maahantuonti tai myynti on laitonta
  Eläinten tappaminen turkin vuoksi on osin laillista (jotkin eläinlajit poissulkien)
  Eläinten tappaminen turkin vuoksi laillista ja käynnissä olevaa toimintaa
  Ei tiedossa
Minkkitarha Wisconsinissa Yhdysvalloissa.
Nuori hopeakettu

Turkistarhaus on eläinten kasvattamista tarhassa, jotta niistä saataisiin turkiksia. Turkistarhoilla kasvatetaan muun muassa minkkejä, sinikettuja (naalin värimuoto), hopeakettuja (ketun värimuunnos), supikoiria, chinchilloja, kaneja, hillereitä ja soopeleita.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset turkistarhat perustettiin Norjaan ja Ruotsiin 1850-luvulla. Yhdysvalloissa turkistarhaus aloitettiin Yhdysvalloissa 1860-luvulla. Nykyaikaisen turkistarhauksen katsotaan kuitenkin alkaneen 1890-luvulla Kanadassa Prinssi Edwardin saarella.[1] Nykyiset tarhattavat hopeaketut polveutuvat saaren kahdesta hopeakettukannasta.

Pohjoismaissa turkistarhaus yleistyi 1910-luvulla, Suomessa 1950-luvulla ja voimaperäisesti 1960-luvulla.lähde?

Yleisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 koko Euroopan unionin alueella oli enää yhteensä noin 6 500 turkistarhaa.[2] Vuonna 2019 Suomessa oli 967 turkistilaa.[3]

Maailmanlaajuisen turkistuotannon arvoksi on arvioitu noin kaksi miljardia euroa. Tarhatuista eläimistä minkki on kauan ollut taloudellisesti tärkein, esimerkiksi vuonna 2007 maailmassa tuotettiin MTT:n mukaan 44 miljoonaa minkinnahkaa, joista 17 miljoonaa tuli Pohjoismaista.[4] Johtava minkkimaa on Tanska.[1] Pohjoismainen ketunnahkojen tuotanto oli samana vuonna 2,5 miljoonaa, josta sinikettuja oli 1,7 miljoonaa.[4]

Kiina haastoi 2000-luvun alussa Euroopan turkistuottajana ja ryhtyi voimakkaasti kasvattamaan tuotantoaan. Seurasi seitsemän vuotta ylituotantoa, jolloin kannattavuus oli huono. Enimmillään Kiina tuotti kahdeksan miljoonaa ketunnahkaa, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä vuosituotanto romahti laatukilpailun vuoksi kahteen miljoonaan, joka oli myös Suomen tuotanto vuonna 2009.[5]

Turkiseläinten hyvinvointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komissio asetti 1990-luvun lopussa tieteellisen komitean tutkimaan turkiseläinten hyvinvointia tarhoilla. Komitean raportissa vuodelta 2001 todetaan muun muassa, että ”häkki huonontaa minkin hyvinvointia, koska se ei tarjoa riittävästi virikkeitä tärkeiden tarpeiden tyydyttämiseksi”. Näihin tarpeisiin kuuluvat väljä ja virikkeellinen elinympäristö sekä mahdollisuus kiipeillä, uida ja välttää kontaktia muiden minkkien kanssa.[6]

Pienet virikkeettömät häkit aiheuttavat eläimissä käyttäytymishäiriöitä, kuten stereotyyppistä käyttäytymistä, apatiaa, hermostuneisuutta ja kannibalismia.[7]

Sittemmin yleistyneet monivirikehäkit, kiipeilyhäkit, makuuhyllyt ja pesäkopit ovatkin kehitetty ylläpitämään eläinten vireyttä ja tarjoamaan mahdollisuutta lajinomaiseen toimintaan. [8] Pääosa turkiseläimistä kasvatetaan varjotaloissa. Ne ovat sivuilta avoinna olevia katoksia, joihin eläinten häkit on sijoitettu keskikäytävän molemmin puolin. Varjotalojen olot vaihtelevat sään mukaan. Niissä eläimet voivat haistella, katsella ja kuunnella ulkoa tulevia virikkeitä. Varjotaloissa on myös runsaasti luonnonvaloa. [9]

Norjan maatalousministeriön eettinen neuvosto on todennut, että eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta nykymuotoista turkiskasvatusta ei voi hyväksyä.[10][11][12][13]

Turkiseläinten kasvatusympäristön lisäksi eläinten terveydenhuollon tutkimukseen ja kehittämiseen on panostettu. FUREVA - turkiseläinten terveydenhuoltojärjestelmä käynnistettiin elokuussa 2015 pitkällisen kehitystyön jälkeen. Järjestelmän on kehittänyt Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:n eläinlääkäritiimi. Pääasia terveydenhuollossa on itse eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Tämän lisäksi järjestelmä on tärkeä osa kansallista laatutyötä turkiselinkeinossa. [14]

Ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkistilat ovat ravinteiden kierrättäjiä – aiemmin käytäntönä oli jopa nyljettyjen minkinraatojen käyttäminen rehuna minkkitarhoilla.[15] Minkkien prionitaudin eli sienimäisen aivorappeutumasairauden (Transmissible mink encephalopathy, TME) epidemiat 1960-luvulla muun muassa Suomessa ja Yhdysvalloissa pakottivat luopumaan käytännöstä. Nykyään rehussa käytetään raaka-aineena muun muassa teurastuksen sivutuotteita ja kalojen perkausjätettä.

Itämerestä nousee turkiseläinten rehuna käytetyn silakan mukana merkittävissä määrin fosforia. Tämä estää meren rehevöitymistä, sillä fosfori on ns. minimiravinne, joka käynnistää veteen päästessään rehevöitymisen ja on siten haitallista vesistöille. Tästä syystä fosforin poistaminen vesistöstä on tärkeää. [16] [17]

Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Paitsi pintavesiin eli jokiin ja järviin, turkistarhojen aiheuttama kuormitus kohdistuu myös pohjavesiin. Kuormituksessa on selviä eroja eri tarhojen välillä. Typpi- ja fosforipäästöjen suuruuteen vaikuttavat paitsi tarhan eläinmäärä, myös muun muassa lähimaaston korkeuserot, maaperän läpäisykyky ja se, kuinka usein tarhaaja siivoaa lannan pois häkkien alta. Tarhauksen aiheuttamia ympäristöhaittoja pyritään vähentämään muun muassa siirtämällä tarhoja pois pohjavesialueilta rakentamalla uusia tarhausalueita.[18] Turkiseläinten lanta on tehokas lannoite, jota käytetään maataloudessa ja siten vapautuva typpi ja fosfori hyödynnetään. [19] [20] [21] [22]

Häkkien alle kertyvästä lannasta ja virtsasta vapautuu paitsi typpeä ja fosforia, myös ammoniakkia. Ammoniakki kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön, jossa sen on todettu aiheuttavan puustovaurioita.[23]

Suomessa istutuksista ja tarhoilta luontoon karanneista sekä vapautetuista eläimistä on kehittynyt villiminkkikanta, mitä pidetään osasyynä siihen, että Suomen eläimistöön perinteisesti kuulunut vesikko on kadonnut.[24]

Lainsäädäntö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vangittu supikoira Puolassa, 2015.

Maat, joissa turkistarhaus on kielletty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkistarhaus on kielletty useissa maissa. Kielto on voimassa Isossa-Britanniassa (vuodesta 2000), Itävallassa (2005), Kroatiassa (2017), Tanskassa (kettutarhaus 2009)[25] ja Alankomaissa, jossa kettujen ja chinchillojen tarhaus on ollut kiellettyä vuodesta 2005 lähtien[25] ja minkkien tarhaus loppuu vuoteen 2024 mennessä.[26].

Virossa turkistarhauksen kielto tulee voimaan siirtymäajan jälkeen vuonna 2026.[27] Kesäkuussa 2021 Israel kielsi turkisten myynnin muotiteollisuudelle[28].

Japanissa minkkien tarhaus loppui vuonna 2016 viimeisen minkkitarhan lopetettua toimintansa. Uusien minkkifarmien perustaminen oli kielletty vuodesta 2006; minkkien tarhaaminen rikkoi haitallisten vieraslajien kasvattamisen kieltoa, joka on ollut voimassa vuodesta 2006.[29]

Espanjassa minkki on määritelty vieraslajiksi, ja uusien minkkitarhojen perustaminen on ollut kiellettyä vuodesta 2016 lähtien.[30]

Turkistarhaus on kielletty myös Sloveniassa (2013), Pohjois-Makedoniassa (2014), Serbiassa (2019), Bosnia-Herzegovinassa (2028 mennessä), Ranskassa (2021), Slovakiassa (2025 mennessä), Norjassa (2025 mennessä), Belgiassa (2023 mennessä), Luxemburgissa (2018), Tšekissä (2019), Italiassa (2022 mennessä) ja Liettuassa (2027 mennessä)[29][31][32][33].

Unkari kielsi turkistarhauksen vuonna 2020. Kielto koskee minkkien, kettujen, hillerien ja nutrioiden tarhausta.[34]

Euroopan unionin kielto kissojen ja koirien turkiksen myynnistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-maissa on kissojen ja koirien turkisten myynti, markkinointi, maahantuonti ja maastavienti kielletty tammikuusta 2009 alkaen eettisistä syistä.[35]

Väliaikaiset kiellot tarhata minkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanska, Italia ja Ruotsi kielsivät minkkien tarhauksen väliaikaisesti vuoden 2021 loppuun asti. Kieltojen syynä oli minkeillä ollut koronaviruksen mutaatio, joka voisi tarttua myös ihmisiin.[36][37][38][39] Tanska jatkoi kieltoa vuodella[40] Italia teki kiellosta pysyvän ja kaikkia turkiseläimiä koskevan[32].

Maat, joissa eläinsuojelulaki vaatii lajityypillisempiä oloja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarhausta on rajoitettu tai tehty käytännössä taloudellisesti kannattamattomaksi tiukalla eläinsuojelulainsäädännöllä Italiassa, Uudessa-Seelannissa, Saksassa ja kettujen kohdalla myös Ruotsissa.[25][41][42]

Maat, joissa ei ole eläinsuojelulakia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa turkiseläinten pitoa tai kohtelua ei säädellä minkäänlaisella lainsäädännöllä. Rajoitusten puute on johtanut paikoin eläinten julmaan kohteluun ja käsittelyyn. Kiinan ensimmäinen eläinsuojelulaki on kuitenkin valmisteilla.[43]

Tarhaus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Turkistarhaus Suomessa

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b The Socio-Economic Impact of International Fur Farming International Fur Trade Federation. Viitattu 26.3.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Karhula, Latukka & Rekilä: Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa, s. 9–10
  3. ↑ Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto ry: FIFUR tilastot 2019 profur.fi.
  4. ↑ a b Karhula, Latukka & Rekilä: Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa, s. 8
  5. ↑ Iivonen, Jyrki: Suomi löi Kiinan turkistarhauksen laatukilvassa (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 19.10.2009. Viitattu 26.3.2010.
  6. ↑ Scientific Committee on Animal Health and Animal Welfare: The Welfare of Animals kept for Fur Production (pdf) (s. 117)) ec.europa.eu. 2001. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi): "The typical mink cage with a nest box and wire mesh floor impairs mink welfare because it does not provide for important needs. Particular problems are limited locomotor and stimulatory possibilities, lack of opportunity to climb, go into tunnels or swim, and inability to avoid social contact."[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Aaltola, Elisa & Cajander, Veli-Risto: Tutkimustieto ja eettiset seikat puhuvat turkistarhausta vastaan Helsingin Sanomat. 29.12.2005. Viitattu 26.3.2010.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Hannu T.Korhonen: Virikkeet parantavat tarhattujen kettujen elämänlaatua eläintieto.fi. 14.11.2018. Viitattu 11.2.2019.
  9. ↑ Tarkoituksenmukainen elinympäristö profur.fi. Viitattu 11.2.2019.
  10. ↑ M. Bakken ym.: “Production Conditions, Behaviour andWelfare of Farm Foxes”, Scientifur 1994, 18, 44, 233-248
  11. ↑ S. W. Hansen: “Activity Pattern of Lactating Mink abd the Effect of Water Trays or Wire Netting Cylinders in Mink Cages”, Scientifur 1990, 14, 187-193
  12. ↑ L. L. Jeppesen & V. Pedersen: “Effect of Whole-year Nest Boxes on Cortisol, Circulating Leucosytes, Exploration and Agonistic Behaviour in Silver Foxes”, Behavioural Processes 1992, 25, 171-177
  13. ↑ O. Møller: “Pelsdyr og dyrevern”, Norsk Veterinærtidsskrift 96, 3, 175-178
  14. ↑ =FUREVA, turkiseläinten terveydenhuoltojärjestelmä. fureva.fi. Viitattu 11.2.2019.
  15. ↑ Donna H. Duckworth: Prion diseases (PPT) mgm.ufl.edu. 20.3.2008. Viitattu 18.2.2010.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ Rojut pois merestä - turkiselinkeino osallistuu Itämeren puhdistamiseen profur.fi.
  17. ↑ Profur ja Baltic Sea Action Group etsivät yhdessä ratkaisuja turkistuotannossa syntyvien ravinteiden hyödyntämiseen. profur.fi.
  18. ↑ Turkistarhat poistuvat pohjavesien ääreltä Yle Uutiset. 6.11.2009. Viitattu 2.1.2014.
  19. ↑ Tietoa luonnonvaroista luke.fi.
  20. ↑ Turkiseläinten lannasta saisi miljoona kasvualustaa vuodessa maaseuduntulevaisuus.fi.
  21. ↑ Tunnista typen puutosoireet kasvustosta farmit.net.
  22. ↑ Turkiseläinten lannasta ravinnerikkaita kasvualustoja profur.fi.
  23. ↑ Kotisalo, Kaisa: Ilmanlaadun bioindikaatioselvitys Mikkelin seudulla vuonna 2003 (pdf) ("Suomen kotieläintalouden ammoniakkipäästöt on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen kehittämän päästökustannusmallin avulla, joka huomioi kotieläintalouden lisäksi turkistarhauksesta ja väkilannoitteista peräisin olevat päästöt. Erityisesti voimakkaan eläintuotannon läheisyydessä ilmassa voi olla huomattavia määriä ammoniakkia, joka muiden kaasujen tavoin pääsee neulasiin ilmarakojen kautta. Joissakin tutkimuksissa ammoniakin ja talvistressin yhteisiä suoria puustovaurioita on havaittu turkistarhojen ja sikaloiden läheisyydessä.") huhtikuu 2003. Mikkelin kaupungin ympäristöpalvelut. Viitattu 26.3.2010.[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Minkki Keskisuomalainen. 8.11.2007. Viitattu 2.1.2015.
  25. ↑ a b c Facts & Reports: Fur Farming (Internet Archivessa, tallennettu 2.3.2015) Respect for Animals. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  26. ↑ Hollanti lopettaa turkistarhauksen 18.12.2012. Yle. Viitattu 19.12.2012.
  27. ↑ Virossa parlamentti kielsi turkistarhauksen – turkiselinkeino hiipunut nopeasti viime vuosina Yle. Viitattu 2.6.2021.
  28. ↑ Israel bans sale of fur to fashion industry, first country to do so The Jerusalem Post. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
  29. ↑ a b Fur bans Fur Free Alliance. Viitattu 2.7.2021. (englanti)
  30. ↑ A Guide To Fur Bans Around The World Respect for Animals. 6.5.2020. Viitattu 30.11.2021. (englanti)
  31. ↑ Historic news: France bans the farming of wild animals for their fur Fur Free Alliance. 18.11.2021. Viitattu 20.11.2021. (englanti)
  32. ↑ a b Voitto! Italia kieltää turkistarhauksen Animalia-media. 22.12.2021. Viitattu 23.12.2021.
  33. ↑ Saarilahti, Elina: Liettua kieltää turkistarhauksen vuodesta 2027 alkaen Helsingin Sanomat. 21.9.2023. Viitattu 21.10.2023.
  34. ↑ Tarhauskiellot maailmalla Animalia. Viitattu 3.7.2021.
  35. ↑ Ban on trade in cat and dog fur EUR-Lex. 11.2.2014. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  36. ↑ Tanska kieltää minkkien tarhaamisen ensi vuoden loppuun asti – maassa on lopetettu jo miljoonia minkkejä 21.12.2020. MTV Uutiset. Viitattu 16.7.2021.
  37. ↑ Deutsche Welle (www.dw.com): Danish lawmakers ban mink farming until 2022 amid coronavirus outbreak | DW | 21.12.2020 DW.COM. Viitattu 16.7.2021. (englanti)
  38. ↑ Italy extends mink fur farming ban in response to COVID-19, says Italian Health Mister Roberto Speranza Humane Society International. 26.2.2021. Viitattu 12.8.2021. (englanti)
  39. ↑ Ruotsi kieltää minkkien kasvatuksen vuoden loppuun asti, syynä koronaviruslöydöt tarhoilta Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 12.8.2021.
  40. ↑ Minkkien turkistarhauskielto jatkuu Tanskassa Animalia-media. 30.9.2021. Viitattu 20.11.2021.
  41. ↑ Saksan viimeinen turkistarha sulki ovensa Animalia-media. 10.4.2019. Viitattu 12.8.2021.
  42. ↑ Turkistarhauskiellot lisääntyvät maailmalla Animalia. Viitattu 12.8.2021.
  43. ↑ Kiinan turkistarhaus (Internet Archivessa, tallennettu 17.4.2016) Animalia. Viitattu 10.3.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hernesniemi, Tapio & Blomstedt, Leena. 2000. Ketunkasvatuksen taito. Helsinki: Gummerus.
  • Silventoinen-Inkinen, Ritva. 1986. Pieni turkisopas. Porvoo: WSOY.
  • Sorvari, Auli & Niemi, Sirkku & Vänskä, Vuokko. 2002. Suorat, kiharat, leikatut turkikset. Helsinki: Vammalan kirjap.
  • Turkikset tutuiksi: Turkiseläinlajit, turkisnahan ominaisuudet ja käyttö. 1999. Helsinki: Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry.
  • Tuomivaara, Salla & Purmonen, Joni: Ulos häkeistä!. (Kansialanimeke: Kaksi näkökulmaa uuden eläinliikkeen sisältä) Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1306-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turkistarhaus&oldid=22817146”