rinne

From Proto-Finnic *rindek, probably from rinta +‎ -e,^[1] or alternatively possibly borrowed from Proto-Germanic [Term?] (whence Norwegian strind (“strip, half, row, edge”) or rind (“esker, stripe in cloth”)).^[2]

• IPA^(key): /ˈrinːeˣ/, [ˈrinːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -inːe
• Syllabification^(key): rin‧ne

rinne

1. slope, hillside
2. (skiing) piste

Inflection of rinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		rinne	rinteet
genitive		rinteen	rinteiden rinteitten
partitive		rinnettä	rinteitä
illative		rinteeseen	rinteisiin rinteihin
		singular	plural
nominative		rinne	rinteet
accusative	nom.	rinne	rinteet
	gen.	rinteen
genitive		rinteen	rinteiden rinteitten
partitive		rinnettä	rinteitä
inessive		rinteessä	rinteissä
elative		rinteestä	rinteistä
illative		rinteeseen	rinteisiin rinteihin
adessive		rinteellä	rinteillä
ablative		rinteeltä	rinteiltä
allative		rinteelle	rinteille
essive		rinteenä	rinteinä
translative		rinteeksi	rinteiksi
abessive		rinteettä	rinteittä
instructive		—	rintein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rinteeni rinteeni accusative nom. rinteeni rinteeni gen. rinteeni genitive rinteeni rinteideni rinteitteni partitive rinnettäni rinteitäni inessive rinteessäni rinteissäni elative rinteestäni rinteistäni illative rinteeseeni rinteisiini rinteihini adessive rinteelläni rinteilläni ablative rinteeltäni rinteiltäni allative rinteelleni rinteilleni essive rinteenäni rinteinäni translative rinteekseni rinteikseni abessive rinteettäni rinteittäni instructive — — comitative — rinteineni second-person singular possessor singular plural nominative rinteesi rinteesi accusative nom. rinteesi rinteesi gen. rinteesi genitive rinteesi rinteidesi rinteittesi partitive rinnettäsi rinteitäsi inessive rinteessäsi rinteissäsi elative rinteestäsi rinteistäsi illative rinteeseesi rinteisiisi rinteihisi adessive rinteelläsi rinteilläsi ablative rinteeltäsi rinteiltäsi allative rinteellesi rinteillesi essive rinteenäsi rinteinäsi translative rinteeksesi rinteiksesi abessive rinteettäsi rinteittäsi instructive — — comitative — rinteinesi first-person plural possessor singular plural nominative rinteemme rinteemme accusative nom. rinteemme rinteemme gen. rinteemme genitive rinteemme rinteidemme rinteittemme partitive rinnettämme rinteitämme inessive rinteessämme rinteissämme elative rinteestämme rinteistämme illative rinteeseemme rinteisiimme rinteihimme adessive rinteellämme rinteillämme ablative rinteeltämme rinteiltämme allative rinteellemme rinteillemme essive rinteenämme rinteinämme translative rinteeksemme rinteiksemme abessive rinteettämme rinteittämme instructive — — comitative — rinteinemme second-person plural possessor singular plural nominative rinteenne rinteenne accusative nom. rinteenne rinteenne gen. rinteenne genitive rinteenne rinteidenne rinteittenne partitive rinnettänne rinteitänne inessive rinteessänne rinteissänne elative rinteestänne rinteistänne illative rinteeseenne rinteisiinne rinteihinne adessive rinteellänne rinteillänne ablative rinteeltänne rinteiltänne allative rinteellenne rinteillenne essive rinteenänne rinteinänne translative rinteeksenne rinteiksenne abessive rinteettänne rinteittänne instructive — — comitative — rinteinenne third-person possessor singular plural nominative rinteensä rinteensä accusative nom. rinteensä rinteensä gen. rinteensä genitive rinteensä rinteidensä rinteittensä partitive rinnettään rinnettänsä rinteitään rinteitänsä inessive rinteessään rinteessänsä rinteissään rinteissänsä elative rinteestään rinteestänsä rinteistään rinteistänsä illative rinteeseensä rinteisiinsä rinteihinsä adessive rinteellään rinteellänsä rinteillään rinteillänsä ablative rinteeltään rinteeltänsä rinteiltään rinteiltänsä allative rinteelleen rinteellensä rinteilleen rinteillensä essive rinteenään rinteenänsä rinteinään rinteinänsä translative rinteekseen rinteeksensä rinteikseen rinteiksensä abessive rinteettään rinteettänsä rinteittään rinteittänsä instructive — — comitative — rinteineen rinteinensä

• (skiing piste): laskettelurinne

• “rinne”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

• Audio:

  (file)

rinne

1. inflection of rinnen:
   1. first-person singular present
   2. first/third-person singular subjunctive I
   3. singular imperative

• IPA^(key): /ˈɾˠɪn̠ʲə/

From Old Irish do·rigni, deuterotonic form of the perfect tense of do·gní.

rinne

1. past analytic independent of déan

• dhein (Munster)
• do-rinne (archaic)
• rinn (Ulster)

See the etymology of the corresponding lemma form.

rinne f

1. genitive singular of rinn

rinne

1. Rōmaji transcription of りんね

From rinn +‎ -e

• (Lewis) IPA^(key): /ˈɾɯɲə/^[1]

rinne

1. first-person plural emphatic of ri: with us

• fhèin

From Middle Dutch rein, from Old Dutch regan, from Proto-Germanic *regną.

rinne f

1. rain

• reegn

From Old Frisian rinna, from Proto-Germanic *rinnaną.

• IPA^(key): /ˈrɪnə/

rinne

1. to walk

   Eltse dei rin ik om te trainen. ― I walk every day to exercise.

Strong class 3
infinitive	rinne
3rd singular past	rûn
past participle	rûn
infinitive	rinne
long infinitive	rinnen
gerund	rinnen n
auxiliary	hawwe
indicative	present tense	past tense
1st singular	rin	rûn
2nd singular	rinst	rûnst
3rd singular	rint	rûn
plural	rinne	rûnen
imperative	rin
participles	rinnend	rûn

• “rinne”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011