kenlee

• kenle

From ken (“who”) +‎ -lee.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkenleː/, [ˈke̞nlʲe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkenleː/, [ˈke̞nle̝ː]
• Rhymes: -enleː
• Hyphenation: ken‧lee

kenlee

1. someone
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 19:

     Kenlee hyppäis tuvast, ampui pimmiäs.

     Someone has jumped out of a hut, shot in the dark.

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 101