joukko

From Proto-Finnic *joukko, borrowed from Proto-Germanic *jaukiją or from older Proto-Indo-European *yewg- (see the Proto-Finnic entry for more).

• IPA^(key): /ˈjou̯kːo/, [ˈjo̞u̯kːo̞]
• Rhymes: -oukːo
• Syllabification^(key): jouk‧ko

joukko

1. group, cluster, band
2. (military) troops (usually in plural), force

   YK:n rauhanturvajoukko

   a UN peacekeeping force

3. (mathematics) set
4. Used postpositionally in inessive, elative and illative cases to denote among
5. (in compounds) mass (involving a mass of people or things)

   On olemassa näyttöä muinaisista joukkotuhoista.

   There is evidence of mass extinctions in the distant past.

   Talouden romahduksesta seurasi joukkotyöttömyys.

   Mass unemployment resulted from the financial collapse.

• “joukko”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

From Proto-Finnic *joukko. Cognates include Finnish joukko and Estonian jõuk.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjou̯kːo/, [ˈjo̞u̯kːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjou̯kːo/, [ˈjo̞u̯kːo̞]
• Rhymes: -ou̯kːo
• Hyphenation: jouk‧ko

joukko

1. group
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 62:

     Kletkoin ees, kus ovat obezjanat, zooparkaas ain seisoo suur joukko väkkiä.

     In front of the cages, where the monkeys are, in a zoo there always stands a large group of people.

2. (military) troops, force
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51:

     Aeroplanat joukon pääl.

     An aeroplane over the troops.

Declension of joukko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	joukko	joukot
genitive	joukon	joukkoin, joukkoloin
partitive	joukkoa	joukkoja, joukkoloja
illative	joukkoo	joukkoi, joukkoloihe
inessive	joukoos	joukois, joukkolois
elative	joukost	joukoist, joukkoloist
allative	joukolle	joukoille, joukkoloille
adessive	joukool	joukoil, joukkoloil
ablative	joukolt	joukoilt, joukkoloilt
translative	joukoks	joukoiks, joukkoloiks
essive	joukkonna, joukkoon	joukkoinna, joukkoloinna, joukkoin, joukkoloin
exessive1)	joukkont	joukkoint, joukkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

• (group): gruppa, parvi, partti

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 107
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[2], →ISBN, page 53

From Proto-Finnic *joukko. Cognates include Finnish joukko and Estonian jõuk.

• IPA^(key): /ˈjou̯kːo/
• Hyphenation: jouk‧ko

joukko (genitive joukon, partitive joukkuo)

1. group, cluster
2. team
3. collective

• N. Gilojeva, S. Rudakova (2009) Karjalan kielen Livvin murdehen algukursu‎^[3] (in Livvi), Petrozavodsk, →ISBN, page 3
• Tatjana Boiko (2019) Suuri Karjal-Venʹalaine Sanakniigu (livvin murreh), 2nd edition, →ISBN, pages 82-83